SEURAAVA PELI:
Aikaa jäljellä

ISÄT, POJAT JA RUNKOSARJAN VIIMEISET PELIT

Oilers – SPV 7 – 6 (2-2, 2-3, 3-1)

Ei se mua haittaa, vaikka issee kulkee kattoos meirän pelejä. Se pysyy onneksi katsomos eikä pyri sieltä päin liiaksi esille. Kyllähän sekin hullaantuu samalla lailla ku muukki, kun me pärijätähän. Tuuletus sillon kova, ku maaleja tuloo. Onneksi se ei kuitenkaan ala tanssimaan siellä katsomos.

Kotona se sitte välillä tanssii senkin erestä. Laittaa Sen Omaa Musiikkia soimaan ja alkaa svengaamaan. Omasta mielestään se on kauhian hauska, ku ketkuttaa ympäri huushollia ku 80-luvun riskos. Sanoo tualla tyylillä pimuja iskeneensä. Äireenkin. Luoja paratkoon mitä sen ikäluokan naiset on tuaskin tanssityylis nähäny. Se on noloa, noloa! Kyllä sais hävetä, jos kaverit näkis tuollaasta isä-tanssia.

Jos radiosta tuloo vähänkin vanhempi biisi, se alakaa heti kertomahan sen historista. Tää on sitä Jimi Hendriksonia tai Pink Fluoria vai mitä ne ny oli. Soon ollu joko kolme ja puoli tai 19 – vuotias, kun Deep Purplen Smoke on the Water –riffi on tehty. En muista kumpi. Ja kun joku David Bowie justihin äsken kuoli, oli iskä aivan naama väärin päin. Ny on meillä niin monta kertaa kuunneltu Ziggy Stardustia, notta mäkin jo tiärän sen naamansa maalaajan. Apulannan ”Jumala” –biisiä kiljutahan niin lujaa, notta kuuluu naapurihin asti. Nykymusiikista se tietää justihin sen verran, notta luloo JVG:n olevan stereomerkki ja Nikke Ankaran joku sarjakuvahahmo. Anna mun kaikki kestää.

Salibandystä iskä kuitenkin tietää jotakin. Sen kans on ihan mukava toimitella peleistä, harkoista ja sen sellaisista asioosta. Parasta on, kun se ei onneksi ala liikaa neuvomahan, kuinka mun pitääs pelata ja kentällä sijoottua. Se luattaa, notta valamentaja hoitaa ne hommat. Tästäkin äskeesestä pelistä tuli kotona puhetta, kun Espoosta takaasin kotio eheriin.

Olihan se vauhrikas peli, harmitti vaan, ku hävittiin. Ei meillä ny ollu niin hätää. Moltihin jo aikaasemmin varmistettu kotietu jatkopeleihin. Mutta vastustajalla oli palio pelis. Ne tappeli oikiasti purotuspelipaikastansa. Ny kunne voitti, jyppilääset karsiutu. Jos moltaas oilerssilaaset nuijittu, olis happeelaaset ollu jatkossa. Tätä ei pitääs sanua, mutta sanon ny kumminkin. Pelin loppupuolella tuamarikki tuntu tiätävän pelin merkityksen kotijoukkiolle, sen verran heleposti meirän äijää lensi boksiin. Toisaalta moltaas voitu ratkaasta tämä peli jo aiemmin, kun se yks vastapualen tappelupukari lensi suihkuhun. Maali saatihin sen viitosen aikana, ei enempää.

Julumetun tasaanen saria tämä oli. Erä sen voitti, moltihin neljänsiä. Mutta miättikääs tätä. Meirän joukkueen jätkät vei sekä pistepörssin voito n, maalipörssin voiton ja vielä syöttöpörssinkin voiton. Tehtaaltihin sarias 157 maalia ja saatihin 26 pistettä. Ei huano.

Mutta niistä kotioloosta viälä. Meillä kotona meleki kaikki tarinat päättyy aina elämän sattumanvaraasuuksiin. Issee on monet kerrat kertonu, kuinka olemattomiista seikoista munkin olemassaolo on ollut kiinni. Vaikkasta silimälaseesta. Nuarempana isä on ollu silloosta tyttöystäväänsä, nykyysin siis mun äireetä kuskis, kun äitille oli hankittu ekat silimälasit. Isä oli ostopäätöksen jäläkehen erehtynyt äireelle sanomahan, notta olis ne toisekki lasit ollu hyvät. Siitäkös äiree kimpaantunut ja Toyotan ovi paukku lasit helisten, kun nainen ampaisi autosta kadulle kesken ajon. Tarina päättyy siihen, notta ”poika sua ei olisi, ellen olisi noin viittäkymmentä kertaa kiertäny autolla korttelia ja rauhoottuneena hakenu äiteetäs takaasi.” On niillä vilikasta ollut vissiin muulloonkin. Ainakin noon kertonu, notta vihkisormusta on häiren aattona ettitty kanervikosta, kun äiree sen suutuspäissään sinne nakannu. Onneksi löysivät, niin mäkin saan olla olemas ja pelata näin mainios salibandyjoukkuees kun SPV:n A –pojat.

Mutta yhtä asiaa mä ihimettelen. Ku issee on aikaamoosen hyvä kokki ja ruuanlaittaja, niin mihinä ihimees on ne mun yöllistä kotiopaluuta orottavat eväsleivät, jokka äiree ymmärtää aina teherä?

SEINÄJOEN PELIVELJET

SPV:N TOIMISTO

Anna palautetta
toimistopeliveljet.com
050 432 2508
Huhtalantie 2, 60220 Seinäjoki

Seinäjoen Peliveljet ry (SPV) on vuonna 1994 perustettu salibandyn erikoisseura. Seura edistää salibandykulttuuria toiminta-alueellaan tarjoamalla huipputason kilpaurheilu- sekä harrastetason toimintaa yhä uusille ryhmille.