SEURAAVA PELI:
Aikaa jäljellä

KESKUSTELUJA KATSOMOSSA

SPV – Tiikerit, Tikkurila 9-8 ja. (1-2, 2-2, 5-4, 1-0)

”Kyllä klopit on joskus kovakorvaasia, jottei ne usko mitää”, totesi mies, katsoja ja isä samassa persoonassaan vieressään istujalle. ”Siellä ne juoksoo ku päässilimääset kakarat”, vahvisti toinen isä. Hienostunut vierasjoukkueen kannattaja kohotteli penkkiriviä ylempänä kulmiaan ja koetti epätoivoisesti ottaa selvää, mistä ihmeestä nuo kaksi miestä oikein keskustelivat. ”Tekis ny jo maalin”, totesi ensimmäinen mies. ”Älä muuta sano, krapialta miäheltä siihen ei kauan menisi”, vahvisti keskustelukumppani. Sen verran hoksusta kotoisin oli penkkiriviä ylempänäkin istuva mies, että ymmärsi kaksikon A-poikien pelistä puhuvan.
Tilanne pelikentällä oli edennyt sellaiseen pisteeseen, että vierasjoukkueelle oli vihelletty jäähy. Tähän pelaajat eivätkä oikein valmentajatkaan hevin suopuneet. ”Tuola krannis non ain ollu kovia mekastamahan”, virkkoi toinen mies vastustajajoukkueen äänekkääseen protestointiin. ”Siellä ne kiljuu kuin päähän ammuttu mettoo”, vahvisti naapuri. Siis mitä? Mistä ihmeen metsästyshommista nuo alarivin miehet oikein höpöttivät? Eivätkö he seuranneet peliä lainkaan? Idiootit. Meidän joukkueen pelaaja sai juuri äsken täysin aiheettoman jäähyn ja nämä ukot puhuvat ampumisesta.
Peli eteni. ”Nuo vastustajat on kovia resuneeraamahan”, lausahti toinen miehistä. ”Joo, noon maharottomia riakkumahan”, vahvisti vieruskaveri. Taaskaan ylärivillä istuva mies ei ymmärtänyt kaksikon puheesta mitään, muttei tarvinnutkaan, sillä oma joukkue oli juuri tehnyt maalin. Sille oli nyt hyvä hurrata. Kenties alarivin kaksikko olikin omaan omituiseen tapaansa todennut saman ja käyttäneet maalin rekisteröintiin käsittämätöntä kieltään.
Ottelun tuoksinassa pelipallo otti hieman virhepomppua matosta, johon miehistä toinen lausahti: ”Kaikenlaasilla mökkelöpoluulla pitää pelaalla.” ”Älä muuta”, virkkoi vieruskaveri ja jatkoi: ”Kyllon röpöliäänen kenttä, sano.” Hullu kaksikko, ajatteli ylärivin mies mielessään ja ihmetteli, etteikö näin kovetulle salibandypaikkakunnalle nyt tasaisempaa alustaa ole saatu. Ai niin, matollahan nuo näyttävätkin pelaavan. Olipa hyvä, että en ajatellut ääneen.
Tasaista oli tulostaulun valossa. Alarivin isä toteamaan toiselle: ”Kyllä siinä saa krökytä, ennenku peli on selevä.” ”Juu-u, onneksi valmentaja on sanonu pojille, notta ei saa heti ruveta kollottomahan, jos on pikkuusen vaikeuksia”, tokaisi toinen. Jaa, että mitä ei saa alkaa tekemään, ihmetteli ylärivin kuuntelija.
Sitten pallon nappasi pelikentällä kotijoukkueen pisimpiin kuuluva pelaaja. Tähän toinen alarivin miehistä virkkoi: ”Meirän joukkuees on palio tuallaasia koipeliiniä.” Tähän toinen: ”Ei ne nii häjypäivääsiä oo, kuin krannin paapotteet.” ”Niin, mutta pelin jäläkehen on hipat tiaros. Hyppöölle pitää vaa taas lähtiä. Aina noon kans tryskäämäs, välillä valamentajaltaankin lymys. ” Kaiken tämän jälkeen ylärivin katsoja vaihtoi paikkaa, koska olo kuin ulkomailla Virossa: tuttuja sanoja, mutta mitään et ymmärrä.
Leppoisan keskustelun soljuessa katsomossa, myös itse peli saatiin päätökseen. Se ei ollut ihan yhtä leppoisa. Pohojam’maan poijat olivat käytännössä kaksi ensimmäistä erää perässä juoksijoita, kun vastustaja ärsyttävästi vei peliä ja tekaisi maalin heti sen perään, kun punaiset olivat oman osumansa hirveällä työmäärällä toiseen päähän vyöryttäneet.
Kolmannessa erässä näki, että Peltosen Eemeli oli päättänyt vaikka yksin ratkaista pelin SPV:n eduksi. Hän oli koko ajan kentällä ja koko ajan pallossa. Paljolti häntä on Kihniön kipittäjän, Niko-Arttu Perälän kiittäminen, että pääsi tekaisemaan noin niin kuin B-junnu -ikäisenä lainapelaajana hattutempun. Iki-tykittäjä Koskela sitten palkittiin parhaana pelaajana, eikä suotta. Hän sutaisi jatkoajan viimeisellä sekunnilla voittomaalin 188 katsojan edessä.
Tuomareita vähän kävi sääliksi. Nyt tehtiin oikeastaan molempien joukkueitten taholta tämän kauden räksytyksen ennätys. Ei neny niin huanoja ollu.
PS: palataan vielä tuohon edelliseen otteluraporttiin, joka kirjoitettiin kunnioittaen kuuluisaa juankoskelaista runonriimitysperinnettä loppusointuineen. Jo on aikoihin eletty, kun näillä lakeuksilla vaikerretaan sitä, että jäätiin Erää vastaan tasapeliin. Lähihistoriassa kun on saatu kunnolla Erältä turpiin yleensä kymmenkunta maalia per ottelu hieman ikäluokasta riippuen. SPV:n juniorijoukkueilla menee nyt lujaa, lujempaa kuin koskaan. Tämä meidän A on tullut puskista ja on legenda omassa sarjassaan. C1 johtaa selvästi omaa SM-sarjaansa. C2 on SM-sarjansa keskikastissa kärkkyen pudotuspelipaikkaa ja B-pojatkin tahkoavat divaria kunnialla pyrkien sielläkin pudotuspeleihin. Hyvä SPV.

SEINÄJOEN PELIVELJET

SPV:N TOIMISTO

Anna palautetta
toimistopeliveljet.com
050 432 2508
Huhtalantie 2, 60220 Seinäjoki

Seinäjoen Peliveljet ry (SPV) on vuonna 1994 perustettu salibandyn erikoisseura. Seura edistää salibandykulttuuria toiminta-alueellaan tarjoamalla huipputason kilpaurheilu- sekä harrastetason toimintaa yhä uusille ryhmille.