SEURAAVA PELI:
Aikaa jäljellä

Manu ja Aatos

SPV – KOOVEE​ 5 – 12 (2-3, 2-6, 1-3)

Muistattehan jo aikaisemmalta kerralta katsomosta kahta verkkaisesti juttelevaa pohjalaismiestä? He, Manu ja Aatos, ovat täällä taas. Ja kuinka ollakaan sangen omalaatuiseen tapaansa he nytkin silmiensä edessä pelattavaa A-poikien salibandyottelua jälleen kommentoivat.
Manulla käytöstavat ovat aina olleet aavistuksen hienostuneemmat, ainakin julkisissa tilaisuuksissa. Siksi hän ennen hallille saapumista jo valisti Aatosta: ”Älä sitten krassaa sitä nenääs ni ku tavallisesti. Viimekski melekeen pilippusit koko klyyveris. Sulloli aivan kauhiat torrakkehet sormis.” Vaikea oli Aatoksen moista nuhtelua kuunnella, joten itseään puolustaakseen hän tokaisi: ”Älä ny viitti, eikös vaan sun suvus kaikki oo vähän tuallaasia tosinoukkaasia.” Ja koska Aatos halusi vielä vaihtaa puheenaihetta, hän jatkoi: ”Mutta tiäräkkö, moon ruvennu käyttöhön traksiloota, kun housut ei enää pysy jalaas. Vyästä ei oikeen ollu mihinkään.”
Katsomosta paikka löytyi helposti vanhalta tutulta paikalta, tosin sotkettuna. ”Ei sunkaa too kakarat taas tuuhastanu? Kyllä ny tympääsöö. Mutta istutahan tähän viereen, mooma täs noutuvilla kaiken aikaa.” Siinä herrojen aika kului joutuisasti samalla seuraten joukkueitten lämmittelyä ja valmistautumista itse peliin. Aatos, jolla oli myös silmää naiskaunaudelle, näki näpsäkän naisihmisen tokaisten: ”Siinon sitten nyhtyri ihiminen, ei oo sitte yhtään lompares.” ”Lopetas ny naisten vilukuulu ja keskity pelihin”, komensi Manu.
Peli eteni rivakasti. Tuomari vihelsi vaparin huitomisesta. ”Ei tuallaanen präiskötes oo mistään kotoosin. Moon niin riivaannuksis tuan naapurin huiteluuhin, notta tekis mieli oikeen sanua”, tokaisi tuohduksissaan oleva Manu. ”Joo, ne roiteloo meirän poikia aika julumasti. Jäähylle pitääs jo toisia laittaa”, vastasi vieruskaveri.
Sitten kentällä tapahtui jotain pelitilanteeseen sopimatonta, jota kaksikon oli vaikea sulattaa. ”Tuallaanen sylttysukka tuamarina. Kalttokenkä. Pian mä meen ja syätän sille lyhtehiä tappurihin.” Tähän Manun tuuskahdukseen jatkoi Aatos: ”Aika kauhtana koko miäs.” Leppyiväthän miehet ajan kanssa, etenkin kun kotijoukkueen peli kulki mukavasti. Syötöt klapsahtelivat lapaan, pallo kulki mieheltä toiselle ja vastustaja joutui pelaamaan kuin alivoimalla. ”Kyllä meirän poijat ny huseeraa. Trenkääkö sitä ny naapurin niin hypätä, notta juuri ja juuri saa henkiä veretyksi?”, totesi Aatos. ”Älä muuta, antaa ny vastustajan flatuuttaa.” Tämä kaikki siis ensimmäisen 20 peliminuutin aikana.
Meni ensimmäinen erä ja meni toinenkin. Peli oli tähän saakka ollut osin tuskastuttavaa. Ettei jalat kovin penkissä kangistuisi, lähti kaksikko toisella erätauolla kahville. Manu kertomaan eilispäiväisestä puun hakkuustaan: ”Koko kruppi tuli araaksi kun niin piti huhtua. Ourooksesta vähä otti kipiää. Mutta maista ny tätä, kaffet on kyllä koko päivä mojunu pannus.”
Virkistyneenä miehet lähtivät katsomaan pian alkavaa kolmatta erää. ”Jos tämä peli hävitähän, jokaanen pojista saa ittetykönänsä miättiä, miton tullu kentällä teheryksi”, lausahti ehkä vähemmän kannustavasti Aatos. ”Älä ny nuan sano, meillon ainaki poika nukkunu yänsä niin levottomasti, notta potkinu peitot jalakoopäähän. Niin soon tätä peliä jännittäny. Mutta tiäräkkö, tua poikaan peliasento on kyllä kauhia. Ku on nuan kauan lyhyellä mailalla kumaroosis, niin kyllä rupiaa ottamahan ourosnansa luntioomihin. Kokaale vaikka”, oli äskeiseen kommenttiin Manun vastine. Sitten miesten päät kohosivat, kun kentältä kuului armoton kiroilu epäonnistuneen laukauksen jälkeen. ”Toiset sarattaa heti ku tuloo vähäki vastoonkäymisiä”, lausahti Manu.
”Ja kuule ny Aatos, ku mä sanon”, terävöitti Manu kaverilleen. ” Mullon heti pelin jäläkehen sitte kauhia kiirus kotio. Heti lähäretähän. Soot sellaanen pitkäpenkki, jottei sua saa lähtemähän kotio ihimisten aikoohin ollenkaan”, ripittti Manu Aatosta jatkaen vielä: ”Ja kattokin, ettet aja autua niin likille syriää, jottei se kuuppaa luomahan, niinku meleki viimeksi”.
Ja mitä lopulta tapahtuikaan itse pelissä? SPV:n osalta ei oikeastaan mitään. Yks Nurmooon varusmies tekaisi neljä maalia. Siinä kaikki. Tämä oli kyllä kaikkien tappioitten äiti tällä kaudella. Eikä oikein muuta voinut odottakaan, kun joukkuetta on riivannut viimeisen parin viikon aikana melkoinen influenza. Jos pahimmillaan kuusi poikaa ilmaantuu viikolla harjoituksiin, niin…
Koovee ansaitsi voittonsa. Myönnetään se nyt reiruun.

SEINÄJOEN PELIVELJET

SPV:N TOIMISTO

Anna palautetta
toimistopeliveljet.com
050 432 2508
Huhtalantie 2, 60220 Seinäjoki

Seinäjoen Peliveljet ry (SPV) on vuonna 1994 perustettu salibandyn erikoisseura. Seura edistää salibandykulttuuria toiminta-alueellaan tarjoamalla huipputason kilpaurheilu- sekä harrastetason toimintaa yhä uusille ryhmille.