SEURAAVA PELI:
Aikaa jäljellä

MINÄ, KRÄNKKY THE GREAT

Puolivälierät, 3. peli
SPV – KooVee 5 – 7 (2-1, 2-5, 1-1)

Alatalon Mikko on tehnyt pikkuserkustani lastenlaulun. Noita Känkkäränkän toivotaan ilmestyvän lapsiperheisiin vain kerran viikossa jekkujaan tekemään. Känkkäränkän tempaukset ovatkin vain huvittavia pikkupiloja meikäläisen tempauksiin verrattuna. Niin kuin hyökkääjät elävät maalinteoistaan, minä Kränkky the Great löydän suuren elinvoimani toisten vastoinkäymisistä. Ai että minä suorastaan kiherrään, kun asiat menevät pieleen suunnitelluista.
Yksittäisen ihmisen päivän pilaaminen on amatöörien puuhaa. Mitä suurempi joukko ihmisiä, joiden kohtaamiin vaikeuksiin pystyn vaikuttamaan, sen parempi. Ryhmän hallitseminen on tarkkaa puuhaa. Otetaan nyt vaikka Seinäjoen Peliveljien A-poikien salibandyjoukkue. Siinä on pelaajia pitkälle yli kaksikymmentä. Siihen kun lasketaan mukaan vielä valmennus, huolto & poikien kotijoukot, niin määrä nouseekin jo lähemmäs sataa.
Alkuun en punanuttujen joukkuetta noteerannut mitenkään. Ajattelin, että heidän säälittävä taipaleensa tässä SM-sarjassa päättyy kuitenkin samalla tavalla, kuin heidän aikaisemmatkin yrityksensä vuosien saatossa: flopppiin ja sarjasta tippumiseen. Eihän heitä ottanut tosissaan kukaan mukaan, joten päätin keskittyä parempien joukkueitten härnäämiseen.
Sarjan edetessä mielenkiintoni kuitenkin heräsi. Mikä on tämä tällainen porukka, joka ei suostu häviämään ollenkaan, pelaa mieluimmin vaikka ripakopallisen tasapelejä ja napsii pisteitä niin, että lopulta keikkuvat aivan sarjan kärkipäässä. Pelien lopputulokset eivät enää perustuneetkaan sattumaan ja nousevan aloittelijan tuuriin. Myös muut joukkueet alkoivat ottamaan SPV:n tosissaan.
Niin kuin nyt Koovee, joka on osoittautunut todella kovaksi ja urheilulliseksi vastukseksi. Kolme tiukkaa peliä on takana. Kotipelissään kolme ensimmäistä maaliaan tamperelaiset saivat lahjaksi, muutoin on ollut kovaa kamppailua pallosta. Tila ollut vähissä, vastustaja alati iholla. Harmikseni reilun pelin hengessä on menty, eikä ylilyöntejä ole nähty, vaikka kiusallani olen koettanut pelaajia toisiaan vastaan ärsyttää.
Yksittäisen pelin häviäminen pitkässä sarjassa ei ole meikäläisen aikaansaannosta. Sellaiseen vaikuttavat monet muut seikat, enkä siksi viitsikään moiseen aikaani tuhrata. Suurinta nautintoa on sen sijaan saada hyvin menestyvä porukka natisemaan liitoksissaan sisältäpäin. Laitoinkin SM-sarjan toisten joukkueitten pelaajia asialle. Helppo homma, sillä kateus on valtava voimanlähde.” Mikä kyläjoukkue te oikein olette? Hei kukkupallonpelaajat, tuotako pelitapaa muka kutsutaan kääntöpeliksi? Salli mun nauraa”. Ja kun nämä viestit eivät tehonneet, huolehdin vielä, ettei valtakunnallistakaan arvostusta tullut, arvostelua kylläkin.
Raivostuttavaa, kun kaikki ponnisteluni näyttävät kuitenkin valuvan hukkaan. Tuolla porukalla on niin valtava yhteishenki, ettei sitä tunnu oikein hetkauttavan mikään. Olisin odottanut, että menestyksen myötä pelaajat alkaisivat keulimaan, mutta ei. Nöyrinä ovat pysyneet. Irtiottoja ei ole juuri tullut. Seuran juniorijoukkueitten valmentajistakin on näyttänyt kasvavan yhteen hiileen puhaltava tiimi. Yleensä valmentajien keskuuteen on niin somaa kylvää eripuraa, mutta nyt näyttää siltä, ettei onnistu tämäkään.
Kaiken kukkuraksi poikien isät ja äidit ovat pysyneet ärsyttävän lojaaleille valmentajille ja seuralle. He eivät ole alkaneet mestaroimaan omien poikiensa pelikyvyillä ja valmennuksen kykenemättömyydellä nähdä juuri heidän omaa lahjakasta nuortaan. Yleensä juuri huoltajat ovat se viimeinen ja helpoin oljenkorsi, mihin tarttua kylvääkseni epäsopua ja kateutta joukkueeseen.
Mitä vielä, kotiottelut on järjestetty koko sarjan parhaalla ammattitaidolla ja intohimolla. Fasiliteetteja on ollut aina rakentamassa innostunut huoltajien joukko. On lipunmyyjää, järjestysmiestä, kahvikeittäjää ja toimitsijoita. On pallotyttöjä tai –poikia kentän laidalla, kaatuneitten laitojen nostajia heti valmiudessa. Vierasjoukkueen huoltajille pullakahvitarjoilua, maalikoosteet viimeisen päälle netissä ja huikeat parhaan pelaajan palkinnot pelien päätteeksi. Katsojia jatkuvasti toistasataa, näissä puolivälierässä miltei kolme sataa. Kuvia ja tarinaa poikain facebookissa vaikka muille jakaa. Poikien Instagram –sivut nuorison suursuosikkeina. Miten siis tällaisen joukkion yhteishengen voisi siis nujertaa? Ei mitenkään.
Siksi onkin aivan saman tekevää joukkueen sisäisen hengen kannalta, miten juuri tämä ottelusarja päättyy, saati koko kausi. Tämä joukkue on näyttänyt eritoten itselleen, että he ovat pystyneet ihmeisiin. Minun Kränkkynä on tyydyttävä odottamaan huonompia aikoja.

SEINÄJOEN PELIVELJET

SPV:N TOIMISTO

Anna palautetta
toimistopeliveljet.com
050 432 2508
Huhtalantie 2, 60220 Seinäjoki

Seinäjoen Peliveljet ry (SPV) on vuonna 1994 perustettu salibandyn erikoisseura. Seura edistää salibandykulttuuria toiminta-alueellaan tarjoamalla huipputason kilpaurheilu- sekä harrastetason toimintaa yhä uusille ryhmille.