SEURAAVA PELI:
Aikaa jäljellä

PELAAJAT JA ÄIDIT

TPS – SPV 4 – 8 (2-3, 0-0, 2-5)
Kyllä mä olin äiteehin aamulla kiukus. Heti herättyäni se rupes valittamaan mun huoneen kunnosta. Kehtas vaatia, että kaikes kiiruus mun olis pitäny vielä sänkyni petata. Eikö se ollenkaan tajunnut, notta mulla oli pikkuusen tärkiämpääkin mietittävää ja tehtävää kuin sängyn petaaminen. Ja vaikka mä olin kuinka sille sanonu, ettei mitään kurkkua ja muita rehuja eväsleipien välihin, niin soli kumminkin niitä sinne tunkenu.

Kauhias tohinas paineltiin ABC:lle ja bussiin, notta päästiin lähtemähän Turkuun. Muukki huomas, notta olin erelleen kataannuksis johonkin, muttei ne kyselleet tarkemmin. Antoivat olla, kun siinä vaan murahtelin. Ärsyttää, kun se puuttuu mun asioohin. Jos sitä ny niin kauhiasti vaivaa mun huoneen kunto, niin menis itte petaamaan sen mun sängyn. Tai vielä parempi, että antaas vaan olla oven kiinni. Se ny ketään siellä haittaa, jos peitto on lattialla ja kamppeet vähän sekaasin. Ainakin tierän, missä ne on, eikä tartte erikseen ettiä. Ja yöllä tullahan takaasin. Sais vaan hypätä suoraan vällyyhin eikä taistella siinä päiväpeiton kanssa, jonka se on kuitenkin käynyt heittämässä sängyn peitoksi.

Moon sille sanonu, notta moon täysikääneen, aikuunen! Ja se rumaanen vaan naurahti kierosti. Rasittavaa kuunnella sitä puhetta, että oo vaan täysikäänen, mutta niin kauan kun kotona asut, niin säännöt on selevät. Kyllä äiti. Ja sitä paitsi se pyörii siellä mun huonees muutoonkin. Aina selittää, että likaasia kamppeita pyykkihin ettii. Mutta se nuuskii. Luuloo löytävänsä jotakin erityysen salaasta. Kyllä mä toivon, että muittenkin äireet olis samanlaasia, ettei mun tarttisi tälläästä yksin kestää. Kysyysinkin, mutten kehtaa. Paljastuus pian, notta mua aivan kersana kotona piretään, vaikka ajokortti on taskus.

Onneksi on palio hyviä kavereita. Koko bussilastillinen. Ku syömähän pysähryttiin, lauhruun sen verran, notten jaksanu äireelle enää kiukutella. Naurattikin vähän jo aamuinen rähinä. Ja sitä paitti menomatkan ruoka ei ollut hassumpaa. Kyllä me ollaan joskus jouruttukin aika lailla kärsimään joukkueen kans näis ruokaalutilanteis. Joukkueenjohtaja on kyllä tehnyt täysin selväks, notta koska tullaan ja mitä syörään, muttei ne oo kuunnellu. Välillä aikamoosen huonua palavelua. Mutta ny homma toimi.

Kyllä me ollaan Turuus pelattu enneki. Ei niillä oo niin hyviä olosuhteita ku meillä. Sen verran ollaan joukkueen kans Suomia kierretty, notta voiraan ylpiänä toreta Seinäjoella olevan ylivoimaasesti parhaat järjestelyt ja paras peliareena koko sarjas. Sen saman on havaanneet muutkin joukkueet ja ääneen sen sanoneetkin. Mihinä muualla muka tarjotahan kahavia ja pullaa vierasjoukkueen aikuusille? Ei mihinään. Eikä tartte hallia, mattoa ja pukukoppeja hävetä. Yleisökin piisaa ruuhkaksi asti. Vaikka valmentaja on tokaassu, notta voitoista ei sitte ylpistytä, niin pikkuusen voi olla miestä. Meleki 200 katsojaa pelis ku pelis kertoo palio. Hyvää peliä ne tuloo kattoon. Ja misut vähän muutakin.

Mitähän tuosta justihin päättyneestä pelistä ny tuumaas? Kyllä me hyvin pelattiin. Anssikin valmentajana on aina sanonu, notta sitte ku kaikkensa antaa eikä velttoile kentällä, niin ei voi moittia. Eikä Anssin moitteita kyllä kukaan halua kuulla, soon kyllä aika pelottavaa. Varjele, jos ilimaannut pelihin, eikä sulla oo asusteeta mukana! Anssi se on pikkuussen salaperäänen mies, ei siitä oikein ota selvää. Ollahankin poikaan kans sovittu, notta piretään valmentaja pelituloksis tyytyvääsenä, nii npäästähän itteki vähemmällä. Nyt jäi sellainen tunne, notta kyllä me pelikirjan mukaasesti mentihin. Kolomannen erän vastaiskut oli naapurille myrkkyä. Ja vaikka ne kuinka välillä pyöritti, niin me kyllä puolustettiin. Tepsilääset vähä niinku 55 minuuttia katteli, notta mitä täs pitääs oikein teherä. Me ei katteltu. Me tehtihin. Maaleja. Kyllä tämä oli meirän peli.

No ny kun on peli ohi ja jäläkihikiä pukaa, toivoos olevansa äkkiä kotona. Soon tosi myöhä, ku ollaan himas ja huomenna on maanantai ja arjen hommat orottaa. Onneksi peli alako jo neljältä, jottei ny aivan sikamyöhään mee. Kyllä mä luulen, notta äitee on laittanu jääkaappiin mulle valamiiksi eväsleivät oottamaan, kun mä tuun yöllä kotio. Jos on näläkä, niin siiton sitte kiva ottaa. Vaikkei se itte heräiskään yöllä mua kattomahan, niin mua se kumminki on ajatellu. Kyllä kotona on joskus heleppo olla ja elää. Äiti ajatteloo aina kaikki asiat valamiiks.

SEINÄJOEN PELIVELJET

SPV:N TOIMISTO

Anna palautetta
toimistopeliveljet.com
050 432 2508
Huhtalantie 2, 60220 Seinäjoki

Seinäjoen Peliveljet ry (SPV) on vuonna 1994 perustettu salibandyn erikoisseura. Seura edistää salibandykulttuuria toiminta-alueellaan tarjoamalla huipputason kilpaurheilu- sekä harrastetason toimintaa yhä uusille ryhmille.