Pelivelipäiväkirja

Pelivelipäiväkirjassa tarkastellaan viikoittan Peliveljien arkea ja rutiineita. Jokainen pelaaja kirjoittaa vuorotellen päiväkirjaa, jossa kurkistetaan kulissin taakse. Viime viikosta kertoo Jarno Ihmeja ensi viikon maanantaina julkaistaan Juho Ylitalon päiväkirja.

Pelivelipäiväkirja / Vko 46 / Jarno Ihme

17.11.2008 

Maanantai aamu sujui pitkästä aikaa ongelmitta, kun viime viikonlopun sai huilailla ja kunnolla levätä. Eipä tullu seurailtua änäriä, niin ku tuo Sämpy oli tehny. Kavereiden kanssa pörräilin ja kouluhommat jäi vähän vähemmälle. Ja Tetlainia pukkaa... Tänään siis aamu alkoi kahvilla ja asettumisella tietokoneen ääreen. Viisi sivua oli saatava iltaan mennessä hallinnon ja politiikan luentoesseeseen tekstiä, taikka opintopisteet jäisi odottamaan ens vuoteen. Kyllä oli kuivaa puurtamista. Siinä se päivä sitte äkkiä menikin. Välillä kävin koululla syömässä ja bilistä pelailemassa poikien kanssa ja vaihtamassa viikonlopun kuulumiset. Kuuden maissa oli homma paketissa jonka jälkeen lähdin tunnin lenkille. Ville ”Faija” Kuusela siinä vielä illalla soitteli että kovasti olis kyytiä vailla, niin kävin sitä moikkaamassa ja loppuilta menikin sitte sohvalla löhötessä. Ei oo monesti näitä päiviä, että saisin olla vaan yksin illan kämpillä, niin tää teki ihan hyvää. 

18.11.2008 

Pitkä päivä tiedossa. Yleensä tiistait on aina samanlaisia. Niin oli tämäkin... Aamupäivästä kouluun, siellä neljä tuntia sivistin itteeni ja sitten kahden jälkeen lähdin hakemaan Faijaa, Siiloa, Peteä ja Ykää kyytiin. Puoli kolmen aikaan oltiin Ilokivessä pöperöllä. Ruokapöydässä arvottiin ajovuoroja. Yleensä ratissa on joko Ykä tai Faija. Niin tänäänkin. Ykä istu kiltisti ajamaan ja meikäläinen otti ekaa kertaa etupenkin tänä syksynä haltuun. Vähän pitemmät pojat, joista yhdellä kuulemma oli jo yli kolmensataa liigapeliä, vähän purnas, mutta antoivat kumminkin meikäläisen ahtautua etupenkkiin. Puoli viiden aikaan otettiin Keskisen Vesan kuppilasta sumpit ja tehtiin tuttukierros kyläkauppaan. Läkerolleja taskun pohjalle muutama rasia ja ei muuta ku Seinäjoen urheilutaloa kohti. Tiukat treenit kuudesta puoli ysiin. Ohjelmassa oli lenkki, puntti ja laji. Ysin aikaan päästiin lähtemään takas kohti Jyväskylää. Tuurissa pysähdyttiin vielä herkuttelemaan Myllymäen porukoilla. Pöytä notkui, niin kuin aina, parastaan. Tätä reissaamista ei kyllä jaksais ilman noita Myllärin naisia. Siinä se mukavasti vierähti puoli tuntinen syöden ja Siilo vävyn kommenteille nauraessa. Vähän Big brotheria ja oltiin valmiita jatkamaan matkaa. Puolen yön maissa oltiin sitte kotona. Rankka päivä. 

19.11.2008 

Keskiviikko aamu alkoi kasilta jäähallilta ja vuorossa oli ringette. Meikäläisen opiskelussa on kyllä parasta, kun pääsee kokeilemaan uusia lajeja ja juttuja harvasepäivä! Puolenpäivän aikaan mulla oli pienryhmäopetusta ja kahdelta liikuntalääketieteen tentti. Puoli viiden aikaan iltapäivästä kotona kaaduin sohvalle parin tunnin päikkäreille. Parille päivälle oli taas ihan tarpeeksi rasitusta päällä. Orastavaa flunssa poikasta myös havaittavissa... Illasta ei ihmeellistä kerrottavaa. 

20.11.2008 

Aamu alkoi niin kuin eilenkin jäähallita. Nyt oltiin seuraamassa Kummikoulu luokaamme liikuntatuntia. Nenä vuotaa ja väsyttää. Hyvät pöperöt taasen yhdentoista aikaan nassuun ja kello kaksitoista Salibandytunnille. Ei vetäny palloilunlehtori ihan samanlaisia treenejä kun tuo meidän oma Sheikki Koponen, mutta hauskaa oli. Selvä 8-5 voitto tunnin päätteeksi lämmitti ja oli kiva olla itekin pitkästä aikaa mailan kanssa kentällä. Ruotsin tunti vielä kahdesta neljään ja Ilokiven pöperöiden kautta päikkäreille. Illalla mentiikin sitten taas. Monnarilla käytiin vetämässä Siilon ja Faijan kanssa maalivahtitreenit. Päivän teemana oli perusliikkuminen ja vastaantulo. Kuuselan poika oli älyttömässä liekissä ja laittoi kauheita pommeja. Toivottavasti osuu samallalailla viikonloppunakin! Kello läheni kymmentä kun tulin illalla kotiin. Iltapalat ja unta palloon. 

21.11.2008 

Kasilta aurinkotervehdyksiä, venyttelyä, kaiken maailman koopra asentoja ja pyramiideja. Ja keskittyäkin pitäis. Aamu alkoi siis kehonhuollon kurssin kaksoitunnilla. Yleensä tuo kurssi toimii hyvin aamulla, mutta tänään meinasi olla vaikea päästä jutusta kiinni. Päivä jatkui tunnin uinnilla, jonka jälkeen menin kotiin pakkaamaan viikonlopun kamoja. Tärkeet kaksi peliä oli tulossa. Puoli kolme taas startattiin matka Seinäjoelle. Kuuden aikaan oltiin hallilla ja ilta menikin valmistautuessa viikonlopun peleihin. Treenien jälkeen City Hotellin tuttu huone 201 odotti asukkaita. Hienhaju on jo pinttynyt vessan kaakeleihin ja nitisevä hetekka kutsui luokseen. Mulle jäi varasänky, kun Pete ja Roope saivat tällä kertaa valita kunnon sängyt. Ja flunssaa pukkaa päälle. 

22.11.2008 

Ei paljon jäänyt tästä päivästä kerrottavaa. Kova flunssa, eka erä pelistä SSV:tä vastaan ja vaihtopenkille. Sydän hakkasi kovaa ja heikotti. Ei tarttis sairaana pelata. Kahden erän jälkeen peli oli vielä 3-2, mutta kolmannessa ei saatu onnistumisia ja tuntui että vastustajalla olisi onnistunut kaikki. Tylyt 9-2 loppulukemat ja nolla pistettä. 

23.11.2008 

Aamulla hotellin hyvät pöperöt ja suunta kohti Turkua. Täysi Elysee Areena odottaa... Vähän päälle neljäsataa ihmistä oli saapunut katsomaan peliä. Mahtavat puitteet on kyllä Turussa pelata mutta väkeä sais olla hallissa enemmän. Pelistä ei jäänyt oikein kerrottavaa. Toissa erässä ei saatu oikein kaikkea irti ja kaveri vei erän 3-0. Koko peli tepsille 5-2. Pelin onnistuja oli Miki, joka piti varsinkin kolmannen erän huikeilla torjunnoillaan meitä pystyssä. 

Ei se siis viikko ihan putkeen mennyt, ainakaan pelihommien osalta. Nolla pistettä, flunssa ja koti matkalle vielä älytön lumimyrsky. Köröteltiin varmaan viitäkymppiä ja otettiin yksi vähän yli tunnin stoppikin matkalla ku oli rekka jäänyt poikittain tielle. Paluu matkan tuskaa helpotti kumminkin Mikin väritykset, YK:n tokasut, Härkösen ja Jyskän kortinpeluutaidot sekä Pohojalaane hurtti huumori, jota tästä meidän hurjasta joukosta ainakin löytyy. Tampereella irrottiin Jykylän miesten kanssa muusta porukasta ja lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Kolmen maissa maanantain puolella oltiin poikien kanssa kotona Jyväskylässä ja viikko oli paketissa. 
 

Reikäpallo keskelle ja peliä! Höpisee, Höpisee... 

Jape #28

 

 

Pelivelipäiväkirja / Vko 45 / Sami Koski

Tässä tulee pienehkö katsaus meikäläisen viikkoon.

Ja pahoittelen Mikille ja jos muita kiinnostaa, en pidä sen tarkempaa kirjaa syömisistäni enkä tahallanikaan niitä ilmoita ettei tule sitten sanomisia. Sen verran voin ruokapolitiikkaa raottaa, että itselläni on joka peliin kokispullo ja suklaapatukka käytössä. Tiedä onko mitään hyötyä tai haittaa, mutta niistä saa ainakin hyvän mielen.

Maanantai 10.11

Aamulla herätys tapahtui Kuortaneen opistolla tuoreena maailmanmestarina. Opistolta oli varattu kyyditys Seinäjoelle, tähän kyytiin mukaan ja kotia kohti. Mukava oli päästä välillä tuttuun ympäristöön kotioloihin, vaikka mahtava viikonloppu vietetty Kuortane-Seinäjoki akselilla. Maanantaipäivä kuitenkin jatkui osaltani kotona sohvalla löhöillen ja katsoen hiukan nauhoitettua finaalipeliä eiliseltä päivältä. Tämä jäi kuitenkin kesken kun tuli aika lähteä nauttimaan ruokailua Piikkiin, edellisten päivien riisi/pasta akseli sai riittää ja keskittyminen olikin pizza ja ranskalaisten puolella välittämättä kalorien määristä tai epäterveellisyyksistä. Erään maalivahdin mukaan nämä kalorimäärät ja muut ovat tärkeitä tarkistaa, mutta itse ei ole niin tarkkaan tullut seurattua. Muutamat onnittelut reissulta kertyi mukaan ja hyvä mieli mahan saadessa jälleen pitkästä aikaa jotain muuta kuin terveellistä ruokaa. Kotona tuli otettua päivätirsat, tämä kun muodostui jo tavaksi muutamalta päivältä. Tosin kahteen otteeseen piti herätä puhelimen pirinään, kiitokset yhteydenottajiin unet jäi lyhyeksi. Kello olikin jo vierähtänyt kohti iltaa, tässä vaiheessa oli aika kokeilla konsolimaailman herkkuja jalkapallon muodossa. Siinä sitten muutama maali tuli rakennettua ja Barca saatiin voittojen tielle. Loppuilta sujuikin osuvasti elokuvan Goal parissa, piti oikein kokista jemmata itselle mutta niinhän siinä sitten kävi että korkki tippui lattialle ja sitä etsiessä pullo saatiin kumoon. Tästä alkoikin mukava siivousurakka, joka katkaisi toviksi elokuvan seurannan. Koulutehtävien parissa kului myös tovi, mutta valmista ei meinannut tulla. Eli rankka paluu arkeen heti maanantaina.

Tiistai 11.11

Tiistaina sai pitkästä aikaa nukkua vähän pitempään, näin myös univelkoja tuli maksettua pois. Herättyä pienehkö aamupala ja tv:n puolelta tuli selattua kanavia hieman, siellä tulikin Eurosportilta snookeria tätä tuli tovi seurattua. Mutta peleissä ei näkynyt O’Sullivania, näin ollen seuraaminen jäi vähemmälle. Olikin mieluisampaa siirtyä koneelle katsomaan polttavat urheiluaiheet ja pitkästä aikaa näkemään miten nhl fantasyjoukkue pärjää. Samalla myös pääsi tuttavien kanssa olemaan yhteyksissä koneen kautta. Päivän mittaan tuli myös konsolia jonkun verran koetettua ja pientä voimien keräilyä illan reenejä varten. Itselläni oli tänään vuoro mennä hallille hieman varhemmin ja ottaa pieni juttutuokio Tyynismaa/Raittiin kanssa. Tämän jälkeen lenkille ja Vertin kanssa siinä vielä vähän höpistiin MM-kisoista, jonka jälkeen vähän tulevaa pelikirjaa avattiin pienten ketjumuutosten valossa. Todettiin että pidetään pallo liikkeessä ja vähän yritetään itsekin liikkua. Reenit menivät tyypillisesti meidän kentältä vähemmän pallollisena osapuolisena, yleensä näissä pelinvalmistavissa reeneissä ei itse ainakaan saa onnistua liian hyvin ja tälläkin kertaa se näin meni. Iltapala mukaan ja kotia saunomaan. Illan suussa tulikin Tukelta soitto että jos voisin tämän viikon pitää päiväkirjaa, eikä tästä kunniasta voinut kieltäytyä. Maanantai tiistai akselilla on voinut jotain jäädä jo unholaan ja kellonaikoja ei niin tarkkaan muista näin jälkikäteen, mutta näillä mennään. Illan suussa vielä hetken koneella hengailua ja nukkumaan about 12 maissa.

Keskiviikko 12.11

Herääminen aamutienoilla, hieman tuli mietittyä miten sitä saisi kerättyä opintopinnoja kouluun. Mutta sitten alkoikin jo odotus illan peliin, perinteisesti näinä päivinä ei saa mitään aikaan ennen peliä. Odottaa vaan koska pääsee hallille ja saa mailan käteen. Ruokailu hyvissä ajoin ennen peliä, tämän jälkeen tuttuja perinteitä hyvää musaa ja muutamia pätkiä Youtube maailmasta. Suosittelen C.Ronaldon pätkiä, niistä saa hyvän draivin päälle ennen peliä. Kello 16.45 kokoontuminen urheilutalolle, pääsee jälleen pukemaan punaisen paidan päälle pitkästä aikaa. Edelliset kerrat kun paidan värit ovat olleet sininen ja valkoinen, Suomi paidassa ja ISB-Ilmajoen väreissä. Pelihän päättyi lopulta meille 10-3, alkuun oltiin hieman hukassa pienten ketjumuutosten ja loukkaantumisten vuoksi. Tärkeät kaksi pinnaa kuitenkin jäi kotioloihin. Ottelusta sen enempää ei viitsi kertoa, toistaa muuten samaa mitä raporteissa. Yleisö oli kuitenkin mainio jälleen kerran, mukavasti lähti otteluun mukaan. Tämä tuokin aina mukavan lisän tehdä jotain mausteita yleisön mieliksi. Pelin jälkeen ilta tuli vietettyä hyvin leppoisasti, hieman BB:tä seuraten ja hyvin rentoutuen. Samalla myös sai kokea jääpussien viileyden.

Torstai 13.11

Herääminen siinä joskus aamutuimaan, ei niin isoja ongelmia tuottanut kuin itse liikkeelle pääsy. Jaloissa perinteisesti pieniä kolhuja eilisen pelin johdosta, mutta samapa tuo kaks pinnaa taas lisää sarakkeessa. Ja ei pidä pienistä valittaa, kun Tuutsilla saattaa olla vähän isompia särkyjä. Päivällä tuli käytyä kaupungilla, mutta harvoinpa sieltä mitään löytää. Tämä kerta oli juurikin tällainen tyypillinen, ei mitään jäänyt käteen. Iltapäivä olikin jo ohitettu ennen kuin tuli edes huomattua, kotona piti tarkistella hieman opintopiste juttuja. Näitäkin pinnoja kun välillä tarvitsisi, ja tässä playoff raja on hieman kovempi. Pitäisi yhteensä 210 pistettä saada, jossa saa muutaman koti- ja vierasvoiton vielä ottaa. Ilta ohjelma olikin hyvin miellyttävää, perus BB:n seuranta ja suhteellisen pitkä maraton putki pako sarjaa. Tietenkin siinä samassa piti hieman herkutella. Tuli kokeiltua myös kolmosella pyörivän fiksumpi kuin koululainen ohjelman nettipeliä, läpihän se meni, hieman tarvitsi toki muiden apua. Todella mukava päivä, yleensä nämä pelin jälkeiset päivät kun menevät raskain askelin niin tänään ei.

Sami Koski - alle 3 sekunnin mies!

Perjantai 14.11

Pako maratonin mentyä hieman myöhään, herääminenkin jäi samalla myöhempään kuin normaalisti. Kierros kaupungilla heräämisen jälkeen, reissulla kului vähän reilu tunti jonka jälkeen paluu kotia ja ruokailua. Pieni väsy vielä pakenemisen seurannasta, joten pienet päikkärit oli pakko ottaa. Tämän jälkeen kello olikin jo vähä vajaa kuusi ja piti lähteä reenejä kohti, pieni välipala mukaan ja hallille. Reeneissä tänään oli hieman vähemmän porukkaa, pienten sairastelujen ja muiden hommien vuoksi. Itselläni jalka painoi ensimmäistä kertaa sitten viime viikonlopun kisojen jälkeen, ilmeisesti hieman myöhässä iskenyt väsymys jalkoihin. Onneksi vierellä kuitenkin viiletti Kuuselan Vertti, joka kerkeää nopeasti joka päähän kenttää. Samaten nyt tovin Myllymäen Henun kanssa pelaten, ei tarvitse itse keretä kaksinkamppailuihin kun töysän mies voittaa pallot jo omille. Ei voi muuta todeta kun että on tämä hurja joukkue. Reenien jälkeen kotikonnuille saunomaan, rentouttaa mukavasti reenien jälkeen. Ilta menikin mukavasti konsolia ja leppoista ohjelmaa keksien. Joihin kuului mm. pokeria, youtubea ja hieman myös musiikin kuuntelua. Piti myös jonkinlainen kysely täyttää mailitse salibandyliigan juttuun, joku vertailu homma sieltä vissiin tulee käyttäjille.

Lauantai 15.11

Vapaa viikonloppu häämötti, pitkästä aikaa. Tuli nukuttua lähemmäs puoltapäivää, herätessä vähän nettiä selaten. Tuli katsottua nauhalta viime yön Florida-Detroit änäri peli. Tämän jälkeen auto kohti Ilmajoki-hallia, jossa huikea paikallisottelu ISB-Ilmajoki vastaan Peto. Valitettavasti tähän peliin itsellä ei ollut saumaa, kun keskiviikkona oli tuo oma pelimme. Katsojaksi kuitenkin on pakko mennä paikalle ja kannustamaan oman kylän poikia. ISB hoiti pelin helposti 10-5, kapteeni Nikkola pelaa elämänsä kautta ja on edelleen kapteenina tappioton. Pelin jälkeen pienet neuvottelut pelaajien kanssa ja tästä kotia kattomaan valioliiga ottelua ManU-Stoke, tämäkin peli oli taputeltu kolmen minuutin jälkeen kun C.Ronaldo asettui ampumaan vapaapotkua hyvin kaukaa. Ottamaton veto. Lopputulos tässäkin pelissä viiden maalin ero, eli 5-0 ja ManU:n tuttu meno jatkuu. Ronaldo hyvin pian jälleen valioliigan ykköstykki ja ManU valioliigan kärjessä. Ottelun jälkeen saunomaan ja loppuilta menikin koneella istuskellen ja tv:tä seuraillen.

Sunnuntai 16.11

Herääminen tapahtui siinä joskus 10 jälkeen, vähän aamupalaa pahimpaan nälkään. Tämän jälkeen sohvalle seuraamaan viime yön NHL ottelua Rangers-Boston, itsehän olen Rangers fani änärin puolella niin jännitystä oli ilmassa normaalia ottelua enemmän. Peli näytti menevän jo Bostonin hyväksi, mutta kolmannen erän lopun pari tärkeää maalia ja peli meni rankuille jossa Rangers hoiti pelin. Oivallinen avaus siis sunnuntaipäivälle. Päivällä olikin ohjelmassa kotiruokailu, jonka jälkeen tuli mentyä katsomaan ISB:n naisten peliä. Naiset tasasivat pisteet vastustajan kanssa ja keräsi tältä päivältä kolme pistettä. Pelin jälkeen kotia seuraamaan tv:stä illan ohjelmia, myös muutama visainen kysymys heitettiin ilmoille triviaalin parista. Loppuillasta tuli siirryttyä Seinäjoen kaupungin puolelle ja seurattua Barcan jalkapallo ottelua urheilukanavalta, alkaa katalaanitkin pääsemään hyvään vireeseen Espanjan liigassa ja sekös hienon näköistä katsottavaa on. Tuli siinä välissä myös katsottua kuka tippuu BB:stä, tiputus ei sinällään mikään yllätys ollut. Ilta päättyi pakenemiseen yhden jakson verran. Tästä onkin seuraavan helppo ottaa kirjoitusvastuu, sen verran palauttelua tämä viikko oli. Että ehkä muilla on enemmän toimintaa luvassa.

 

Muistakaa pitää hauskaa salibandyn parissa. Ja muutama kikka on aina hyväksi!

 

-Sämpy-

 

 

Pelivelipäiväkirja / Vko 44 / Janne Hulmi

Maanantai 3.11

Maanantaiaamut ovat yleensä pahoja, mutta minun aamuni oli tällä kertaa mukavimmasta päästä. Päivä lähti käyntiin, kun suuntasimme vaimoni kanssa kohti urheilutaloa. Vaikka Heidi onkin joskus mm. Jyväskylän kävelykadulla toiminut salibandymaalivahtina, ei hän siihen tänään suostunut, lätkiminen siis jäi tällä kertaa väliin. Salibandyn sijasta kävimme uimahallin puntilla ja sen jälkeen vielä altaalla pulikoimassa. Tai ei sitä pulikoimiseksi voi kutsua, sillä vajaa kilometri taisi tulla uitua. Ei välttämättä kuulosta paljolta, mutta minulle se kävi urheilusta, sillä rintauinnin potkuni ei ole nimittäin ihan täydellisen viimeistelty. Voimalla runtatenkin pääsee eteenpäin. Uimahallilta kotiin ja Heidin perinteikästä kananuudelia ruuaksi, jonka jälkeen taas jälleen kerran koulujuttuja järjestelemään. On muuten yllättävän vaikeaa löytää kursseja yliopistolta, jotka voisi tehdä etänä. No onneksi on tässä pari kurssia vielä työn alla, joten hommaa riittää niiden suhteen. 16.34 piti olla matkakeskuksella, kun Heidin juna kohti Jyväskylän opiskeluja oli lähdössä. Taas muutama päivä pitää selvitä yksikseen. Sieltä viideksi Areenalle vetämään 97-syntyneiden treenejä. Pojilla oli ollut ensimmäinen sarjaturnaus lauantaina ja kohtuullisesti oli kuulemma alkanut. Molemmista peleistä voitto kotiin, kohtuullisella maalierolla: 33-3. Kolme maalia omiin eli pitää Mäkelän Tepon kanssa miettiä miten puolustuspää saataisiin tiiviimmäksi. Hyvät treenit saatiin vedettyä ja pojillakin näytti jalat olevan maan pinnalla rökälevoitoista huolimatta. Hyvä näin! Ilta meni kotona yksin pyöriessä ja etsien mihin Heidi oli kadonnut. Ai niin, sinne Jyväskylään.

Tiistai 4.11

Tiistai oli tämän viikon aikana ainoa päivä, jolloin pystyin keskittymään täysillä opiskeluihin. Tietotekniikan täydentävät tehtävät menossa. Ei välttämättä kaikkein motivoivin aihe, mutta tehtävä kuitenkin. Puolen päivän aikaan Herra Tuukka Kiviranta lähti esittelemään Framin opiskelijaravintolaa. Pasta-annoksen kruunasi Tuutsin kämpillään keittämät jääteet. Paljon muuten mahtuu siihen 30 neliöiseen yksiöön, uskokaa tai älkää, siellä on valokuvaamo, leffavuokraamo ja ampumarata. Illalla sitten treeneihin pitkästä aikaa! Viime viikon torstaina käytiin Mikille laukomassa, mutta koko joukkueen yhteisistä treeneistä alkaa viikko olemaan. Hirveällä innolla treenaamaan, eikä edes Koposen viesti siitä, että salitreenin alle otetaan lenkki ja puntti, pystynyt täysin masentamaan. Salitreeneissä mentiinkin suhtkoht lujaa, mielenkiintoa lisäsi tietenkin uudet ketjut, joilla mentiin nyt toista kertaa. Henkilökohtaisesti ei taaskaan mitkään täydelliset treenit, mutta yritetään taistella. Ehkä vielä jossain vaiheessa tällä kaudella voi olla tyytyväinen. Kuitenkin Kohosen Mikon sanoin: ”Paljon hyvää”. Illalla sai rauhassa katsoa Pako-sarjaa, kun Heidi ei ollut kotona. On se kuulemma sen verran karismaattinen ja komea mies se Michael Scofield, että yleensä minulla menee puolet jaksosta siihen, että tarkkailen ettei vaimoni vain liikaa innostu hänen uskomattommista älynväläyksistään tai hieman hikisestä paidan selkämyksestä. Kuitenkin vielä ennen nukkumaanmenoa soitto Jyväskylään ja rauhallisin mielin nukkumaan.

Keskiviikko 5.11

Tänään on hieno päivä. Heidi tulee kotiin, kauan odotetut opiskelijoiden MM-kisat alkavat ja tämän lisäksi Apulanta julkaisee kymmenennen albuminsa. Aamulla heitin nopeasti murot ja jugurttia naamariin ja lähdin vaihtamaan autoon talvirenkaita. Pari päivää oli jo liukasta, mutta nyt näyttää taas olevan plussan puolella. Vaihdetaan nyt kuitenkin, kun saa renkaat lähetettyä viikonlopppuna äitimuorin kyydissä kotikonnuille talvisäilöön. Tänään viimeistelin myös sitä tietotekniikan tehtävää, mustakin on siis nörtti tulossa. Illalla ohjelmassa oli MM-kisojen avajaiset Kuortaneella. NST:n tehopari Taurama & Vainikainen juna-asemalta kyytiin ja Kosken Sami kaupungilta ja sitten vauhdilla kohti Kuortanetta. Tietenkin ennen sitä piti myöhästymisenkin uhalla käydä Anttilasta hakemassa se Apulannan Kuutio. Aijai, kun kutkuttaa päästä kuuntelemaan. Avajaisten ohjelmassa oli mm. puheita, joista timanttina Helasen lausuma urheilijavala viimeisen päälle äännetyllä englannilla. Tietenkin mainita pitää myös Jonna Pirttijoen soittamat/laulamat biisit, joista varsinkin Boney M:n Sunny haitarilla säestettynä säväytti. Illalla vielä sauna lämpiämään, kun kerran V-M Hynynenkin saapui yökylään.

Torstai 6.11


No niin, tänään ne kisat sitten vihdoinkin alkavat pelien muodossa! Aamulla Hulmin pystybaarissa aamupalaa Velsan kanssa ja sitten puoli yhdeksäksi hallille. Ekassa pelissä vastassa Unkari, joka ei ehkä niitä päävastustajiamme turnauksessa ole. Rohkeasti lähtivät haastamaan meitä oman pään miesvartioinnilla. Pari merkkausvirhettä heille kuitenkin sattui, sillä loppulukemat meille 21-2. Ekalla erätauolla saatiin kuulla hyvinkin harvinainen neuvo valmentajan suusta, piti rauhoittua ja lopettaa juokseminen ettei kuluteta voimia. Mukava aloitus turnaukselle, varsinkin kun katsomossa oli paljon porukkaa, vaikka torstai-aamu olikin kyseessä. Pelin jälkeen lähdimme käymään Kuortaneella, jossa asuimme turnauksen ajan. Illaksi kuitenkin takaisin urheilutalolle, jossa vastassa Ruotsi. Niiden valmentaja oli kuulemma pelin jälkeen sanonut, että paremmalla viimeistelyllä olisivat meidät voittaneet. Se peli, jossa minä pelasin, päättyi 7-1 ja Ruotsilla ei ollut minkäänlaista saumaa. Oli kyllä mukava peli, kunnon vääntöä ja mielestäni itsekin onnistuin. Pelin jälkeen taas takaisin Kuortaneelle ja päivällisen kautta kämpille. Viereisessä sängyssä rötköttävälle Hynyselle hyvän yön toivotukset, jonka jälkeen unille. Kuulemma nukahdin alta kahden minuutin, eli aika väsynyttä poikaa oltiin.

Perjantai 7.11

Perjantain avausvastustajana mielenkiintoinen Japani. Pelipalaverissa tuli tieto, että neljästä kentästä kaksi pelaa ekan puoliskon ja toiset kaksi jälkimmäisen. Pelirytmiin pääsi siis mukavasti sisään, eikä Japanilla hirveästi saumoja sitten ollutkaan. Kovasti kyllä jaksoivat yrittää ja kannustaa toisiaan, josta haluan nostaa hattua. Kyllähän se kieltämättä vähän välillä hymyilyttikin, kun pakki lyö purkupallon päätyyn ja koko vaihtopenkki syttyy hurraa-huutoihin. Hynysen kanssa päästii verestelemään vanhoja, kun Kettunen & Nykky laittoi meidät samaan ketjuun. Hyvinhän se sitten meni. Peli päättyi lopulta 18-3. Päivä jatkui samoilla rutiineilla kuin edellinenkin. Pelin jälkeen loppuverkka, sitten bussiin, Kuortaneella buffet-pöydästä lounas, pienet nokoset, palaveri ja takaisin bussiin kohti Seinäjokea. Iltapelissä meillä oli mahdollisuus varmistaa voitolla finaalipaikka. Vastassa kovaluinen Latvia. Pelistä ei paljon muuta käteen jäänytkään kuin ne kaivatut kaksi pistettä. Aivan kauheaa oli pelata, kun kaveri pelasi puolen kentän karvilla ja omassa päässä otti tilan ja ajan pois. Tuomarit antoivat pelata aika kovaa ja kyllähän se Latvianpoika pelasikin, kun lupa kerran annettiin. Kuortaneen asunnolla Illalla karmivat kylmäsuihkut jaloille palautumisen optimoiseksi ja finaalipaikka taskussa nukkumaan.

Janne Hulmi - Peliveli ja leijona

Lauantai 8.11

Lauantaina saatiin nukkua vähän pidempään, kun pelikalenterissa ei ollut kuin illan peli Tsekkiä vastaan. Aamupalan jälkeen yhdeltätoista oli palauttavat treenit, joissa oli pari maalivahtitreeniä, maalintekokisaa ja koordinaatiojuoksuja. Jalat yllättävän hyvässä kunnossa, vaikka tällä viikolla on tullut rymyttyä jo aikalailla. Illan Tsekki-peli oli meille merkityksetön, mutta Tsekki pääsisi voitolla finaalin meidän seuraksemme. Halille saavuttiin noin tunti ennen peliä ja Ipodissa huusi Apulannan Ravistettava ennen käyttöä. Uudelta levyltä löytyi heti loistokas biiisi, vaikka Ihme haukkuikin sitä ”ihan hyväksi”. Itse pelissä näkyi se, että tahdolla ne pelit voitetaan, ei kärkikynällä (vaikka itse yritänkin taistella tätä ajatusta vastaan). Tsekkiläiset vei pelin ja selvitti tiensä huomiseen finaaliin Ruotsin sijasta. Itsellä peli meni hieman varmistellen, joka sitten johtikin mitäänsanomattomaan peliin. Kyllä se pallo vaan pitäisi käydä laittamassa sinne vastustajan maaliin eikä ihmetellä turhia tai varmistella omaa päätä liiaksi.

Sunnuntai 9.11

Finaalipäivä. Yksi ja ainoa tavoite tälle päivälle ja se on MM-kulta. Henkilökohtaisesti aamulla tuli huonoja uutisia, kun sain kuulla, että en ole aloittavassa kokoonpanossa. Hirvittävä pettymys, kun olin psyykannut itseni pelaamaan sunnuntaina turnauksen parasta peliäni. Kuitenkin piti olla valmiudessa pelille koko ajan, jos käsky kävisi. Siispä päätin hoitavani homman kotiin, jos kentälle pääsisin. Tällä kertaa hallille mentiin hyvissä ajoin, jo pari tuntia ennen pelin alkua. Tapio Korjus kävi kopissa nostattamassa tunnelmaa ennen peliä, ja siinä onkin mies, joka tietää mitä voittamiseen vaaditaan. Pelistä en nyt tässä jauha sen enempää, kuin sen, että Tsekki sai nöyrtyä ja kunnolla! Itse en päässyt kehiin, mutta MM-kullan sain kaulaan ja se kuitenkin lämmittää tai oikeastaan kuumottaa. Ei sitä jokainen maailmanmestari ole! Urheilutalolla mahtava fiilis jälleen kerran! Uutena Peliveljenä haluankin käyttää tässä mahdollisuuteni ja kertoa, että on se kertakaikkiaan mahtavaa, kun katsomossa on meteliä ja kannustusta. Pelaajat todella arvostavat sitä, kun jaksatte käydä kannustamassa meitä parempiin suorituksiin pelistä toiseen. Kiitos siitä. Kettunen suihkuun ja sen jälkeen japanialaisten (kuten V3 sen oikeaoppisesti sanoo) kanssa vaihtamaan kamoja. Ongelmaksi meinasi muodostua, kun japanialaiset ovat hiukkasen verran lyhyempiä kuin karskit suomalaiset salibandypelaajat. Kuitenkin muutama vaihturi löytyi ja muistoja kertyi laukkuun. Illalla juhlimaan voittoa Kuortaneelle, jossa joukkueemme olikin koolla lukuunottamatta hienoa huoltotyötä tehnyttä Kolle Kolehmaista. Tarinaa juhlista riittäisi enemmänkin, mutta poimitaan tähän nyt vain jotain pientä. Illan kruunasi ehdottomasti Arto Vainikaisen tanssibattle japanialaista pelaajaa vastaan ja voin puhtaalla omallatunnolla sanoa, että Lappeenrannan mies vei 100-0. Loppuillasta Tuutsikin pyöritti hyvin, mutta ei Artolle mahtanut kukaan eikä mitään eikä koskaan. Vähän tutustumisleikkejä valmentajien huoneessa ja yhteislaulua kovaa ja korkealta juhlapaikalla. Maailmanmestarina nukkumaan, ei ihan jokapäiväistä. Keväällä sitten Suomen mestarina.

 

 

Pelivelipäiväkirja / Vko 43 / Henri Myllymäki

Maanantai 27.10

Kiittää ja kumartaa ketjukaveri pärttu "hymy" pajukoskea pensselin
lahjoittamisesta meikäläisen käsiin ja ei kai siinä muuta ku
värittämään tarinaa täältä Tuurin lähiöstä.

Maanantai aamu, aina yhtä synkkä, valkeni kivasti ku klo 6.00 jälkeen
herätyskelloa sammuttaessa huomasin kalenterista merkinnän että klo
9.00 lääkäri aika Seinäjoella ja siispä sai pari lisätuntia ottaa
lepoo. Lääkärin jälkeen sit huoltoaseman kautta Toyotan nokka vauhdilla
Tuuriin ja kohti työmaata. Töissä tuli huhkittua hurjat 3h. Työkaverit
kerkes jo kuittailee että onko sitä siirrelty sunnuntai aamuna kelloa
väärään suuntaan ku miestä ei aamulla töissä näkyny. Mut mut, siitäpä
sitte töistä päästyäni kaupan kautta kämpille taiteilijantien
leirintäalueelle. Vähä musaa taustalle, jotai pientä evästä naamaan ja
koneelle tsekkaamaan perus sivustot. Aikansa kikkailtua koneella,
päätin lähteä Töysän Iivariin, vanhalle kotikentälle jossa aikanaan on
ala divareita ruvettu tahkoamaan, pelailemaan paikallisten säbä gurujen
kanssa ku pojilla reenit oli. Sieltä vähä tuntumaa palloon jos sitä
vaikka joskus osais hyödyntää. Alkuun piti kuitenki hakee lämpöö
puntilta, pikku hiki ja sit pelailemaan. Paikat vähä jäissä, johtuen
varmaanki raskaasta 3vkon ryppäästä ku pelejä ollu aikas tiuhaan
tahtiin. Siitä sit venyt, sauna, murkinaa rinnan alle ja netin
ihmeelliseen maailmaan. Vielä illalla ennen nukkumaan menoa Prison
Breakin uusin jakso ja siinäpä se normi maanantai päivä olikin.

Tiistai 28.10

moroo päiväkirja! Aamu valkeni taas normaalisti 6.15 ja
valmistautuminen töihi alkoi totutun takkuisesti. Musat taustalle niin
herää taas kunnolla. Kahvia ja muroja koneeseen ja auton nokka kohti
työmaata. 7.00-15.30 työaika, meni ihan leppoisasti ja sen jälkeen
valmistautumaan seuraavaan etappiin eli reenit seinäjoella. Pyttäriä
masuun ja koneella pikaiset tsekkaukset yöllisiin nhl peleihin ja
tuleviin sm-liiga peleihin, vilkaisu veikkaaja lehteen ja sit jo
pikaisesti tavarat pelikassiin ja odottelemaan jyväskylän osaston tila-
autoa. Osaston punainen paholainen kurvasi pihaan ja reissu sjoella
alkoi. Kaasupoljinta pumppas tällä kertaa Siilo, kartturi/DJ Don
Kohonen, takapenkille ahtautui Piit, Jape ja meikäläinen. Dj oli aina
yhtä vakuuttava ja musa vaihtelikin aina rockista kunnon tekno
jumputukseen eikä passaa unohtaa Tina Turneria. Hyvillä mielin pakarat
pikkuse jumissa istumisesta saavuttii urheilutalolle ja alkuun oli
pientä palaveria kapellimestareina parivaljakko Tyynismaa/Raitis.
Pääkoppa kuntoon ja lenkin kautta saliin reenailemaan. Coach Koponen
oli tuonut vähä uusia tuulia reeneihi parilla uudella harjoitteella ja
ketjumuutoksilla. Hyvä meininki kaiken kaikkiaan. Ilta jatkui vielä
jyväskylän osaston kanssa Tuurissa "pikku" evästelyllä porukoiden
luona. Riisi ja kana oli tämän päivän annos. Iso käsi taas mammalle
herkullisesta ruuasta. Siitä sit kämpälle, kahvittelua parin kaverin
kanssa, internettiä ja punkkaan maate. Normipäivä.

Keskiviikko 29.10

Moing! Ei muutoksia tiistai aamusta tähän aamuun joten turha tähä
samoja juttuja kirjoitella. Työjutut samalla kaavalla. Kämpille päästyä
safkat naamaan ja pikku puolen tunnin päikkärit että jaksaa ajella
Seinäjoelle reeneihi. Vuorossa oli tänää reenit johon Jyväskylän osasto
ei ota osaa joten omalla autolla piti kurvailla. Matka taittui nopeesti
ja siinä ennen puol seiskaa olin Urheilutalon pihassa. Lenkki pihalla
ja saliin, alkuun pikku korismatsit ja sen jälkee muutama kisa 3 hengen
ryhmissä nopeus ja ketteryys testin muodossa. Triolla Mäkelä-Raunio-
Myllymäki ei ollu paras päivä mut hauskaa oli. :) Pelipätkiä ja
laukausharjoitteita oli myös. Rankka päivä mut tiedossa oli että
perjantain reenipäivä peruttu niin oli iha paikallaan vetää kunnon
hapotusreenit. Reenit loppu ja Toyotan keula Kuortaneen kautta Tuuriin
koska Holopaisen Jysky hyppäs kyytiin niin pitihä mies viedä kämpillee
että se pääsee taas opiskelemaan ahkerasti. Matkaevääksi napattii
(HUOM! Miki, älä lue...) mäkkäristä muutama juustohampurilainen ja
kanawrappi. Jälleen taiteilijantiellä, normi iltatoimet ja punkkaan.

Torstai 30.10

Herätys jälleen kuuden kieppeissä. Mystinen pääkipu oli jälleen ottanu
voiton meikäläisestä ja ei muuta ku sairaslomaa hakemaa ja pari päivää
sieltä napsahti joten oli tiedossa taas kasa leffoja katottavana. Takas
sänkyyn ja lisää unta jos sillä lähtis kipu mut ei. Hyvissä ajoin
päivällä heräilin vielä pahemmasta jamasta. Sumpit ja ruisleipää
nassuun ja oleskelua veljen ja kaverin kanssa. YouTubesta kummeli
sketsejä, illan lätkämatsi Pelicans-Saipa ja leffat olivat loppuillan
ohjelmistossa. Pari kaveria vielä illasta majoittui porukkaan sumeaan,
läppä lensi ja mieli kirkastu. Valvottua tuli myöhää ku tiedossa oli
että perjantaina ei töihi tarvi mennä.

Henri Myllymäki pelin tiimellyksessä.

Perjantai 31.10

Klo 11.00 heräilin ja toinen silmä ummes katsastelin pihalle ja
(MITÄ??!!) oli satanu lunta. Perus aamutoimet kahvin ja netin kera.
Kaupoille lähtö tökki pahasti ku tiedossa oli että paikallisen
kyläkaupan kassajonot ja käytävät pursuaa ihmis massoista. Mutta ruokaa
oli haettava koska kaupat kiinni lauantaina. Corollan nokka kohti
Keskisen mäkeä ja hermoja raastava tietyö härdelli oli taas iskussa
tukkien jokapaikan liikenneympyröiden takia. Jos ne oikeasti joskus saa
tän kylän tiet ja ympyrät kuntoon niin minä lupaan...No mut aika
näyttää. Reissun jälkee takasin kämpille, ruokaa ja televisiota
alkuillasta.Neljän maissa pikku happihyppely pihalla lenkin muodossa.
Illalla kuuden maissa lähdin poikkeemaa broidin kanssa
paikalliskuppilassa katsomas ku Keskisen Vesan kartanolta ammuskeltiin
ilotulitus show joulukauden avajaisten kunniaksi. Kovasti riitti
pauketta ja iha tyylikäs kokonaisuudessaan. Siitä sit shown jälkee
takas kotia ja iltaa istumaan.

Lauantai 1.11

Uusi kuukausi ja uudet kujeet. Heräilin siinä 10-11 maissa hiljaiseen
kylään ku kaupatkin kiinni. Päivät jo vähä sekasin ku töissä ei tullu
oltua. Mut samalla kaavalla tämäkin päivä ku muutkin. Televisiota,
nettiä ja musaa. Uusin Indiana Jones leffa tuli päivän aikana katottua,
oli iha ookoo pätkä. Kyllä se Harrison Ford jaksaa viel vanhoilla
päivillä heilua. Filmin jälkeen mamman lihapulla muusit koneeseen ja
kavereita hommaamaan kylään illaksi. Tarkoituksena oli rentoutua
kaveriporukassa ja lähteä illalla katsomaan paikallista ylpeyttä
Movetronia hotellille. Sauna kuumaksi ja tanssi kenkiä buunaamaan.
Illalla sit keikkaa katsomaan seuran kautta jossa paikalliset "jani
wikcholmit" hoilasivat karaokessa ikivihreitä biisejä huonolla
menestyksellä. Oli korvilla ja järjellä kestämistä. Mutta ilta jatkui
ja keikka tuli nähtyä. Oli hyvä meininki ja kunnon shown vetivät. Tuli
siinä ohimennen vielä saatua laulajan nimmari pariin otteeseen. Ilta
jatkui ja jossai vaiheessa pikku tunneilla on kotia päästy. Pureva
pakkanen oli yöllä ja liukasta. Lämpöseen punkkaan maate hyvillä
mielin.

Sunnuntai 2.11

Päiväkirjan viimeiset hitaat. Aamu valkeni 11 aikaa ja kavereiden
kanssa aamu kaffet naamaan ja oleskelua. Töllöstä luonnollisesti ei
mitää muuta ku sisustus ja rakennusohjelmia. booring! Päivitykset
öisiin kiekkopeleihin ja ralli tapahtumiin, hyvinhä se kylän virtuoosi
oli japanissa päästelly. Odottava fiilis iltaiseen Suomi-Ruotsi peliin.
Päivällä kolmen maissa tuli lähdettyä keskisen mäelle hakemaan vähä
tavaroita ja ruoka ostoksille. Kyläkauppaan oli taas eksyny muutama
muukin ihminen shoppailee ja jonot oli taas pitkät. Corolla kotoa
messiin uusilla talvirenkailla ja takas kämpille katsomaan salibandy
matsia urheilukanavalta. Heikostiha siinä taas kävi mut peli oli hyvä.
Eiköhä se kisoissa ruottin poika taitu. Pelin jälkee tennarit jalkaa ja
lenkille. 7km lenkki leppoisan musiikin tahdissa piristi päivää
kummasti. Suihku ja muutama omena ja formula piti kattoa ku kruunattii
mestari niissäki kekkereissä. tässäpä tämä meikäläisen arki, viel änäri
matsi Toronto-Carolina yöllä ja sit valmistautumaan uuteen viikkoon.

Mylläri päättää tarinoinnin tältä osaa. Sulkakynä heitetty seuraavalle
peliveljelle! Adios!

henu #86

 

Pelivelipäiväkirja / Vko 42 / Perttu Pajukoski

Maanantai 20.10.2008 

Joo elikkäs meikäläisen vuoro kirjotella ja voin jo nyt luvata, että tekstiä ei ihan yhtä paljo ole luvassa kuin aiemmilla kirjoittajilla mutta yritetään.  

Maanantai alkoi totutusti keskellä yötä, sillä Puolustusvoimat ja Lahden urheilukoulu odotti sotilasta aamuksi töihin. Päivystäjän kopilla piti olla viimeistään kello 8.00 eli ei muutaku 1.40 ylös, vihreät niskaan, tyyny mukaan ja junalle. Eilinen niukka tappio ei ainakaan helpottanut yhtään heräämistä, mutta Lehtolaisen lauantaiset muutamat tyylikkäät sörvit vähän keventivät mieltä. Lahdessa ennen kello seittemää ja siinä asemalla sitte vähä aamupalaa nassuun. Ei löytyny oikeen jalkaa kävellä, joten taksilla piti portille täräyttää. Sopivasti 5 minuuttia etuajassa paikalla, lomapuvun vaihto työasuun ja sitte piti tietysti vaihtaa kuulumiset kavereiden kanssa ja käydä viime viikkojen pelejä läpi. G-Koovee tappiosta tuli pienen pientä kuittia. Aamupäivä oli urheiluvalmennusta, mutta raskaan yön jälkeen minun harjoitukseni sisälsivät parin tunnin unet ennen ruokaa. Iltapäivällä ohjelmassa oppitunti, jossa julkistettiin reserviupseerikouluun päässeet ja mihin tehtävään aliupseerikkoululaiset erikoistuvat. Rukkiin ei meikäläisellä mitään asiaa enkä sinne olisi edes halunnut, vaan toiveideni mukaisesti minusta tehtiin radisti eli tulevaisuudessa erilaiset viestimet tulevat tutuiksi. Tunti oli nopeasti ohi ja päivällisen jälkeen tietysti sotkuun ja sieltä kahvi ja vamu eli suomeksi vaniljamunkki. Ne on muuten ihan jumalaisia. Illalla vielä punttisalilla pientä hikeä pintaan ja venyt päälle. Suihkun kautta pikku hiljaa petiin ja unta palloon. 
 

Tiistai 21.10.2008  

Ylläripylläri hirveän myöhään ei saanut tänäänkään nukkua vaan herätys oli 5.55. Silmät oli siihen aikaan vielä muurautunu kiinni, mut kyllä ne siitä sitte pikkuhiljaa aukes. Kamat niskaan, punkka siistiks ja aamupalalle. Muut lähtivät sitten metsään opettelemaan tiedustelun jaloa taitoa, mutta onnekseni radistit jäivät luokkaan opettelemaan, mitä tuleva homma pitää sisällään ja ehdittiin myös vähän rämpätä radiotakin. Lounaaseen asti tätä sisältäen muutaman tauon ja pahvipaussin sotkussa. Ruoka naamariin ja vähän kello 12 jälkeen olin valmis lähtemään urheilukomennukselle. Sotkusta muutama vamu mukaan ja kävellen junalle. Läheiseltä nesteeltä tietysti junamatkan vakiovarusteet eli iltasanomat ja is veikkaaja. Matka meni lukiessa ja musaa kuunnellessa jälleen nopeasti ja puoli viiden aikoihin kotona. Topi-koira oli jälleen yhtä innoissaan kotiintulostani. Pöperöjen kautta yhteiskoululle Tyynismaan/Raittiin rentoutusharjoitukseen. Alkuun vähän tai aika paljonkin jutustelua ja sitten rentoutusta, joka tosissaan oli rentouttavaa. Pietilälläkään ei ollut enää mikään kiire junalle. Vaikka tvstä oli luvassa ohjelmaa tuutin täydeltä niin ennen sitä a-junnujen reeneihin. Sitte illan kohokohta, hulppeassa kisakatsomossa, Juventus-Real Madrid. Tais eräs Maestro Koski kuulemma sanoa et Reali vie ja Juve vikisee. Lopputulos Juventus-Real Madrid 2-1.   
 

Keskiviikko 22.10.2008 

Pelipäivä. Hyvin nukutun yön jälkeen pieni aamulenkki ja aamupala. Ainakin yritin syödä Mikin kriteerien mukaisesti. Sitten vähä löhöilyä, Topin vienti lenkille, ruoka, kahvi ja urkkarille, missä maanmainio Väykkä jo bussin kanssa odotteli. Bussin takaosan korttiluolaan oikealle puolelle istumaan ja olo mukavaksi. Tiedossa onneksi aika lyhyt vieraspelimatka. Joutu tapojen mukaan tietysti yhden tikin voittamaan, mutta toinen ei mennyt aivan yhtä hyvin vaan voitot jakaantuivat koskikoskipajukoskikoski. Faija Stenman yritti sinnitellä mukana ja JaHu oli tietenki nollilla. Henun peli oli ihan sekaisin Tapparan tappioputken takia. Sitten asiaan. Kopissa hyvä fiilis illan pelistä, asenne kohdillaan ja muutenki hyvä tunne pelistä. Vielä ennen peliä oli kuitenkin yhden mystisen viestin arvoitus ratkaisematta. Vihjeitä sateli, mutta juttu ei vaan auennut. Mutta onneksi juuri ennen alkua arvoitus ratkesi mukavaksi yllätykseksi katsomossa ja peli sai vielä paljon lisää virtaa huolimatta siitä että minua oli huijattu oikeen urakalla. Kokonaisuutena hyvä ottelu ja peliveli-ilmekin oli jälleen kohdallaan. Laitettiin taululle ensimmäistä kertaa tällä kaudella kaksinumeroiset ja tuloshan oli 6-11. Pisteet siis kotiin ja hyvillä mielin himaan.  

Perttu Pajukoski ja maalijuhlaa.

Torstai 23.10.2008  

Viime yönä oltiin kuitenkin ihmisten ajoissa kotona ku väykkä taas piiskas kunnon kyytiä eli sai kunnolla nukuttua ja aamulla mieli olikin virkeä. Aamulla pientä purtavaa nekkuun ja sitten ohjelmassa palauttava harjoitus. Harvinaista kyllä, paikat olivat yllättävän vetreinä. Päivällä ei mitään sen kummallisempaa ohjelmaa, lähinnä tvtä ja nettiä. Topin kans piti tietysti lenkki heittää ja muutenki vähä peuhata.

Illan reeninä hieronta. Ai että. Pelejä on ollu kiivaaseen tahtiin joten kiva oli välillä vähä lihaksia huoltaa. Samalle tutulle hierojalle oli helppo mennä ja ehdittiin siinä myös menneet pelitkin käydä läpi. Sielläkin oltiin tyytyväisiä pistesaaliiseen. Paikat ihanan lepposina kotio ja telkkarista Tappara-Jyp ottelun viime hetket. Henun elämä se senkun synkisty, sillä kirvesrinnat otti lukua taas aika mukavasti. Illalla vielä vilaus nettiin ja tekstari piti tietenki selailla läpi.

   

Perjantai 24.10.2008 

Viikonloppu ja seuraava peli lähenee. Päivän ohjelma aika normi, eli ei mitään järisyttävää tiedossa.

Ruokaa piti yrittää loihtia lautaselle ja kunnon päiväkahvit piti tietenki vetästä. Siinä samassa lehdet lukuun ja tarkempi silmäys viikon urheilulehteen. Loppupäivä olikin sitten reenien venailua. Kuudelta hallille ja kokoushuoneessa palaveria ja mietittiin kentällisten kanssa alkukauden pelejä ja etsittiin niistä onnistuneita ja vähemmän onnistuneita asioita. Tämän jälkeen pihalla lämpöä ja saliin. Perus verryttelyhässäkät, matoa, ruotsalaista ja sen sellasta. Kaikki muuten tuntuivat moikkaavan tänään Holopaista, en tiedä mitä oli jylppy saanut aikaan. Venymään, huikkaa pullosta ja peliosuudet. Muutama vaihto ja sitte käytiin läpi erikoistilanteita. Pari perusreeniä sinne väliin ja loppupelien kautta loppuverralle. Aika lailla perusreenit ennen peliä. A-junnujen joukkuekuvaan suoraa tästä ja nassuhan hehku sit ihan tulipunasena. Kotia suihkuun ja ravitseva iltapala. Sit tepolle ottamaan muutamat pessipelit. Barcalla kausi lopuillaan ja muutama pakkovoitto edessä, mut meikäläinen puski yhden omiin ja tuhrin rankkarin. Onneks mun panoksesta huolimatta säilytettiin paikka kansainvälisiin peleihin. Huomista peliä odotellessa unille. 
 

Lauantai 25.10.2008 

Pelipäivä. Aamupäivällä pieni verryttelylenkki ja paikat auki matsia varten. Pieni reissu kaupungille ja päiväkahvit siellä. Kaupan kautta kotia ja spagettia naamariin. Löhöilyä muutamat minuutit ja hallille parisen tuntia ennen peliä. Teppohan siinä piti viel matkalla noukkiakoukkia. Palikset alkuun ja keskittyminen peliin. Normaalit lenkit pihalla ja salissa hyvä tatsi palloon. Tupa jälleen aika täynnä ja pelistä hyvä fiilis. Alku meni niin kuin pitikin ja kympin kohdalla 2-0 johto. Sitten Oilers alkoi vyöryä ja virheittemme ansoista lepa pääsi kääkäsemään erätauolle 2-5 lukemat. Tauolla vielä puitiin nousumahdollisuuksia, mutta oilers senkun jatkoi maalien tekemistä ja me teimme maalien sijasta virheitä. Pelin loppu olikin sitten enemmän havaijipalloa ja loppunumerot rumasti koteloon 4-11. Vitsit olivat aika vähissä. Ei auttanu muutaku vetää kunnon loppuverkka huomista a-junnujen peliä silmällä pitäen. Illalla kunnon saunomiset ja talouden hoitoa, koska muita ei kotona näkynyt. Sitten loppuilta telkkaria ja jutustelua erittäin miellyttävässä seurassa.  
 

Sunnuntai 26.10.2008 

Taas olis peli tiedosssa. Lähellä puoltapäivää ylös ja kaikkea aamutoimia siinä ja oma kallisarvoinen äänikin piti tietysti käydä antamassa. Yhden jälkee tepi kyytiin ja junalle. Veturi kohti Turkua. Matkalla puitiin eilistä oilers-peliä ja mietitiiin myös a-junnujen eilistä murskatappiota 16-6. Tänään olisi siis hyvä mahdollisuus aloittaa uusi nousu. Viiden aikaan Turkusessa ja totutusti tietenkin taksilla hallin ovelle. No ei sitä sentäs ihan joka pelii taksilla paukutella. Normaalit pelivalmistelut. Alku lähti hyvin käyntiin ja päästiin alussa johtoon Rajalan Teemun maalatessa. Sitte alkoikin tepsin mylly pyöriä ja meidän suosiolla avustuksella he alkoivat karata. Kolmannessa erässä tultiin vielä kahden maalin päähän mutta sitten kaverin kolme maalia puoleen minuuttiin riitti meille. Loppuhetkillä Teppo päätti vielä maalin sijasta raapasta kunnon lämärin meikäläistä ohimoon. Tälle viikonlopulle tyypillisesti kaksinumeroisilla turpaan. Kylläpä meni putkeen. Tän viikonlopun pelit meni sen verran vihkoon, että pieni tauko tulee hyvään saumaan. Ensiviikolla kerkee taas vähän reenaamaankin. Sitä ennen yöjunalla taas Lahteen ja Puolustusvoimien leipiin. 
 

Siinä oli meikäläisen viikko pähkinänkuoressa ja luovutan suosiolla pensselin seuraavalle.    

 

 

Pelivelipäiväkirja / Vko 41 / Teppo Mäkelä

Maanantai 13.10.2008. 

   Sulkakynä vastaanotettu Henri "antiherkkuaddikti" Jokiselta. Kiitos sinulle muuten ruokapäiväkirjastasi lauantain osalta, nyt tiedän huojentuneena jonkun muunkin joukkueessamme syövän paljon. Tuohon kun vielä lisätään marraskuun pihvisi ja hampparisi, niin silloin täytyy ehkä jo puuttua syöminkeihisi. 

   Nojoo, läyhääminen sikseen, asiaan. Viikkoni alkoi erittäin rattoisissa merkeissä, koska olin valtavan peliryppään ja rakkaan tyttöystäväni Anna-Riikan syysloman johdosta päättänyt pitää itsekin viikon tauon postinjakajan hommistani. Suureksi onnekseni minun ei tarvitse edes murehtia jakoalueeni toimivuudesta tälläkään viikolla, koska hyvä ystäväni Erik Härkönen #71 opettelee Itella Oyj:n tavoille samaisella alueella. Raskaan, mutta kaikkien speveläisten iloksi voitokkaan Joensuun reissun jälkeen palkitsin itseni pysymällä unten mailla klo 13:een saakka. Suklaamurot höystettynä banaanilla aamupalaksi ja klo 14 hierojalle. Suurkiitos Koposen Kaukolle, joka sai Josba-pelissä tulleen reisivamman tuntumaan mitättömältä! Hieronnan jälkeen sain miellyttävän puhelun. Isäni Ilkka "Hyvä SPV!" Mäkelä, (kaikkien seinäjokisten yhteisen edun ja hyvinvoinnin tavoittelija, kunnallisvaaliehdokas numero 256) lupasi tarjota lounaan minulle uutukaisen Ford-merkkisen auton hankkimisen johdosta. Maittavan lounaan jälkeen kävimme kahvilla isoäitini Lyylin luona. Pari pullaa ja jätskiannosta lihavampana jatkoin Fordimme testaamista suuntaamalla Kaartotien kotiini moikkaamaan pitkästä aikaa äitiäni Päiviä. Hetkisen rupateltuamme lähdin pyöräilemään kohti nykyistä kotiani Huhtalassa, jossa asustelen Anna-Riikan ja koiranpentumme Nupun kanssa. Ilta sujui tv:tä katsellessa ja ps-3:sta pelatessa. Pro evolution soccer-08 piti minua pihdeissään aina keskiyöhön asti, jolloin alkoi Pako-sarjan viime viikon jakso. Hurjien pakosuunnitelmien jälkeen painuin Anskuni viereen unten maille.

Tiistai 14.10. 
 
   Huomenta pelipäiväkirja! Unta riitti kauniina tiistaiaamuna 11 asti. Vihdoin sängystä ylös päästyäni lähdin tuhdin aamupalan voimin polkemaan kauppaan jääkaapin ammottaessa tyhjyyttään. Lähikauppareissun jälkeen kotona odotti tiskiallas täynnä likaisia astioita. Tiskattuani aloin työstää juuri nyt lukemanne päiväkirjan maanantain tapahtumia arvostetun webmasterimme ilmoitettua minun vuoroni tulleen tällä viikolla. Samaan aikaan tv:stä alkoi viikonloppuna pelatun salibandyn Eurocupin loppuottelun uusinta, jota jämähdin katsomaan. Pakko muuten hehkuttaa täälläkin joukkueemme vahvan puolustajan, Mannisen Peten sivuillamme pitämää corneria! Etenkin viimeksi ilmestynyt tarina Roopesta sai allekirjoittaneen hykertelemään naurusta, varsinkin kun tuntee kyseistä värikästä persoonaa jonkun verran. Uusia stooreja odotellessa!

   Lounaaksi tarjoilin pyttipannua tuoreen salaatin kera. Eurocup-finaalin toisella erätauolla tahkosin PES2008a muutaman ottelun verran. Pyörittelin Barcelonan tähtisikermälläni vastustajia mennen tullen. Eilisen salibandyttoman päivän jälkeen odotin innolla illan treenejä. Tärkeä pätkä oli tiedossa, sillä keskiviikkona suuntaamme Poriin äärimmäisen vaikeaan vierasotteluun. Treenit sujuivat ihan kivasti, odottava tunnelma. Tyynismaa/Raitis, psyykkisen valmennuksemme takuumiehet toivat hyviä juttuja esiin alkukaudesta ja tulevasta ennen treenejä pidetyssä palaverissa. Ulkolämmittelyyn toi mielenkiintoa Holopaisen Jykän #24 tienposkeen sopimuksensa irti sanonut auto. Ystävällisinä peliveljinä kävimme Myllärin Henun kanssa lenkin yhteydessä työntämässä bensattoman auton turvaan jalkakäytävälle. Harjoituksen kohokohta oli lopussa ammutut rangaistuslaukaukset. Rankkarispesialisti Roope ei tällä kertaa saanut 2min rangaistusta yrityksestään, mutta kaikkea muuta kuin ennalta arvattava ratkaisu nähtiin tälläkin kertaa. On se velmu. Edellisen päiväkirjan kirjoittaja jäi tapansa mukaan puhaltamaan rakkaisiin "poikiinsa" ilmaa punttisalille (oudohkolla ilmaisulla en tarkoita, että kakkosveskarillamme olisi vielä jälkikasvua). Tällä kertaa seuraksi jäi hänen kaipaamansa postimies Härkönen. Ilmeisesti tänään ei kaverit Ekille soitelleet. Mieskissa Jokinen oli silminnähden huojentunut. Kun vihdoin pääsin kotiin, laitoin ensi töikseni saunan päälle. Ansku yllätti minut ihanasti, kun oli tehnyt nälkäiselle poikaystävälleen iltapalaa. Ravintoa nauttiessamme katsoimme tv:stä Paon ja Big Brotherin. Rentouttavan saunan jälkeen paistoin meille "yö"palaksi karjalanpiirakoita. Mutustelin itse niitä turhan monta, vaikka päässäni painoi jokaisella haukulla Jokisen Henrin moralisointi yösyömisestä. Osa hänen elämänneuvoistaan on pakko jättää omaan arvoonsa, vaikka loistavia ovatkin.

   Kylläpäs tuli taas pitkästi jauhettua, unta palloon ja huomiseen. 

Teppo Mäkelä pitää nuorisokenttää kurissa.

Keskiviikko 15.10. 

   Pelipäivä, JUHLApäivä! Porin reissu siis edessä! Hyvä tunne on illan pelistä. Tapani mukaan Weetos-murot banaanin kera aamupalaksi. Ahkeroitiin aamupäivä Anskun kanssa pihatöissä haravoiden lehtiä. Talvi tulee, ei auta mikään. Kokkasin pelipäivän(jokapäivän) erikoisen, eli spagettia ja jauhelihakastiketta. Uskomatonta, että samaa ruokaa voi syödä kyllästymiseen asti ja silti olla kyllästymättä siihen! Njoo, vois joskus opetella tekeen jtn muutakin. Lähtö Poriin klo 14. Suureksi ilokseni rakas Anskuni ja vanhempani lähtivät myös katsomaan vieraspeliämme, koska jatkoimme pelin jälkeen lomailemaan Helsinkiin veljeni luo. Illan peli oli odotetun nihkeä. Roopen kahden rankkarimaalin siivittämänä nousimme kuitenkin mahtavasti kolmannessa erässä kolmen maalin takaa maukkaaseen vierasvoittoon. Pelistä ei sen enempää, lehdistä olette varmasti tapahtumista lukeneet. Pelireissun humoristisin ja samalla vakavin tapahtuma sattui ennen peliä Jyväskylän peliveljille. Peräkkäin kohti Parkanoa ajaneet Speve-autot pysäytettiin virkavallan toimesta Keuruun tienoilla. Kaksi pikavoittoa kilahti poikien kassaan! Toivon mukaan Pete´s corner tarttuu tähän pienen stoorin muodossa. Kuvamateriaaliakin on kuulemma taltioitu. Pelin jälkeen joukkueenjohto oli järkännyt loistavan illallisen Neste-huoltamolla. Ruoan jälkeen alkoi 240km:n automatka kohti Helsinkiä. Kyytiimme hyppäsi joukkuetoverini Helasen Mikko, joka matkasi myös pääkaupunkiseudulle morsmaikkuaan tapaamaan. Saavuimme Helsinkiin vasta reippaasti puolenyön jälkeen, joten olimme äärettömän uupuneita. Sempä takia olikin mahtavaa ahtautua patjalle isoveljeni kämpän lattialle Anskun viereen. Pahoittelen, arvon päiväkirja keskiviikon lyhyestä tulkinnasta. Hyvät yöt, huomenna tiedossa tarinaa stadin kiertelystä. 

Torstai 16.10. 

   Good morning diary! Aamuterveiset Otaniemestä. Ruisleivät syötyämme suuntasimme Anskun kanssa kohti stadin ydintä. Kauppakeskukset tuli käveltyä huolella läpi ja kauppakasseihin tarttuikin mukavasti ostoksia. Merkillisintä reissussa oli se, että onnistuin kuluttamaan vaatteisiin Anskua enemmän rahaa! Herkuttelimme lounaaksi ateriat mäkkäristä, jota ei millään meinannut löytyä Helsingistä. Kuulemani mukaan niitä ei kovin montaa siellä ole. Onneksi sattui kulkureitillemme. Anteeksi Henri. Mukavan, kiireettömän shoppailureissun jälkeen vierailimme äitini siskon perheen kotona Kulosaaressa, missä vanhempani majailivat. Muutaman tunnin lepäilyn ja päiväkirjan kirjoittamisen päätteeksi suuntasimme porukalla ravintolaan syömään, jonka tarjosi jälleen kerran Ilkka Mäkelä, joka muuten "pitää äänestäsi tulevissa kuntavaaleissa ja osaa myös käyttää sitä!" Seuraamme liittyivät isoveljeni Sampo ja hänen tyttöystävänsä Heini. Isäni puutteellisten suunnistustaitojen johdosta raflareissumme venähti odottamattoman pitkäksi. Hesan vierailun viimeinen ilta sujui rattoisasti, katselimme tv:tä ja leffoja ja jutustelimme Sampon ja Heinin kanssa pitkästä aikaa kunnolla. Mahtavaa lomafiilistämme latisti hieman se, että ikävöimme valtavasti Seinäjoelle jäänyttä Nuppuamme. Jälleennäkemisestä aiheutuvaa ilopissaa kintuille odotellessa!:) Aloimme nukkumaan kohtuu aikaisin, koska perjantaina oli yllättäen tiedossa aikaistettu Suomen Cupin ottelu G-Kooveeta vastaan Tampereella. SPV:n härkäviikko siis paheni entisestään. Eipä haittaa, tämänhetkisellä voittorutiinilla kelpaa pelata paljon. God natt och sov gott min kära dagboken.

P.S. Eki laitto tänään viestin että oli tosi ärsyttävä päivä töissä. Lämmitti lomalaisen mieltä. 

Perjantai 17.10. 

   Pelipäivä jälleen kerran! Heräilimme vasta 11 aikaan, joten hyvät unet tuli nukuttua. Tänään siis tiedossa Suomen Cupin neljännen kierroksen ottelu G-Kooveeta vastaan. Tukevan aamupalan jälkeen katselimme Anskun kanssa leffaa siihen asti kun vanhempani tulivat hakemaan Otaniemestä. Helasen Mikko oli löytänyt tiensä Kulosaareen aamulla, joten autokuntamme oli valmis liukenemaan Tampereen suuntaan. Isäni päänsisäisen navigaattorin ansiosta selvisimme pelätyltä Kehältä Tampereentielle yllättävän ripeästi. Mieleeni juolahti muuan reissu Helsingistä Lohjalle isä - Ilkan kyydissä, jolloin pelkästään Kehä3:lta pois pääsyyn tuhraantui aikaa parisen tuntia. Ruokailimme Hyvinkään Abc-ravintolassa. Lihapullat muusilla takasivat hyvän valmistautumisen illan peliin. Saavuimme Tampereelle hyvissä ajoin. Liekö raskas peliputki tai vastustajan pirteä peli vaikuttanut, mutta SPV:mme koki murheellisen tappion ja taival Suomen Cupissa tyssäsi heti alkuunsa. Voivoi. Pettynyt autokuntamme ajoi yötä myöten kotiin puoliunessa vähin äänin.

P.S. Toivottavasti Ilkka Mäkelän ei tarvitse poistua kunnallisvaaleista vähin äänin takaisin arjen askareihin.

Lauantai 18.10.

   Teppo<3Ansku=1v. Eli välipäivä peleistä sujui mainiosti vuosipäiväämme juhlistaen! Herrasmiehenä ostin mielitietylleni kukkia. Iltasella kävimme ensimmäistä kertaa Epstorille muuttaneessa Rossossa syömässä. Uudet tilat olivat erittäin viihtyisät ja paikka näytti väenpaljouden perusteella menestyvän hyvin. Grillimestarin porsaanleikkeet bernaise-kastikkeella eivät pettäneet tälläkään kertaa. Illallisen jälkeen herkuttelimme kotona yhdessä leipomallamme kakulla. Täydellistä. Testasimme leffankatselun lomassa, kuinka monta kertaa peräkkäin uskollinen shelttipentumme haki heitetyn sählypallon takaisin. Väsähdimme n. 20:n kerran kohdalla. 

Sunnuntai 19.10.

   Päivä 7. Big Brother on määrännyt asukkaat... Heh. Viimeistä päivää siis viedään huippusuositussa speve-päiväkirjassa minun osaltani. Salibandylla viimeisen päälle höystetty viikko sai arvoisensa päätöksen Seinäjoen Urheilutalon hornankattilassa, kun TV-ottelussa asettui vastaan Tapanilan Erä. Perjantain tappion jäljiltä ainakin itsellä oli lataus huipussaan ennen illan koitosta. Suoritin pelipäivän rutiinit kohtuu tavanomaisesti. Spagetin ja jauhelihakastikkeen sijaan kokkasimme lasagnea lounaaksi. Perttu "Hymy" Pajukoski #20 suostui suureksi ilokseni poimimaan minut autolla hallille sateisesta säästä johtuen. Kiitos Pärttu. Hyvästä taistelusta huolimatta viime kauden pronssiottelun uusinta päättyi Peliveljien kannalta harmittavasti. Jatkoaikatappiosta huolimatta suurempaan murheeseen ei ole syytä, aika ajoin touhumme näytti jo melko lupaavalta. Syrjälän Anne, peliäitimme, lohdutti niukan tappion jälkeen leipomallaan kakulla ja kolmioleivillä. Suurkiitokset jälleen kerran! Ilman loistavaa evästystä urheilukanavan tv-matto olisi edelleen rullaamattomana hallin lattialla. Käsistämme viime hetkillä lipunut voitto harmitti vielä kotonakin melkoisesti. Oloa ei helpottanut yhtään se, että viikon mittaisen syyslomani viimeinen ilta oli käsillä ja paluu normaaliin työrytmiin oli edessä.  

Haluan kiittää kaikkia päiväkirjani lukijoita sydämellisesti. Verbaalisesti lahjakkaan Jokisen Henkan sanoja lainatakseni luovutan sulkakynän seuraavalle päiväkirjailijalle.  

Teppo Mäkelä #21

 

Pelivelipäiväkirja / Vko 40 / Henri Jokinen

Maanantai 6.10.08

Viikko alkoi samoissa merkeissä, joihin edellinen oli loppunut eli flunssa päällä. Herättyäni ilmoitin asiasta myös töihin ja jäin näin ollen kotiin sairastamaan. Päivän ainoat tavoitteet oli ottaa rennosti ja yrittää syödä mahdollisimman normaalisti.

Sairaspäivät ovat usein ihmisille myös herkkupäiviä, tänään sama koski myös minua. Herkuttelin sokerittomilla salmiakki- ja hedelmäkarkeilla, joita kului yli 40 grammaa. Makeutusaineina karkeissa toimivat ksylitoli, sorbitoli ja mannitoli. Ei siis esimerkiksi aspartaami, joka on todella epäterveellistä (lukekaa lisätietoa vaikka Wikipediasta ja lopettakaa sokerittomien jogurttien ja limonadien nauttiminen heti paikalla)! Tähän väliin voinkin mainita viettäväni parhaillaan sokeritonta kuukautta yhdessä avovaimoni Anniinan kanssa. Kuukausi pitää sisällään myös sen, ettemme syö ylimääräistä rasvaa eli pizzat ja hampurilaiset eivät lokakuussa suuhun mene.

Maanantai on vapaapäivä joukkuetreeneistä. Siksi viikon ensimmäinen päivä onkin mainio käyttää kuntosalilla treenaamiseen. Tänään se valitettavasti jää kohdallani väliin ja asia harmittaa aivan mielettömästi (ei huvittaisi tippaakaan näyttää salibandyn pelaajalta).

Päivän anti oli syömistä, netissä surffailua, pari elokuvaa sekä tv-sarjoja. Erityisen paljon lämpimiä ajatuksia sai Anniinan mummi, jonka valmistama mehu helpotti päivän mittaan oloani. 

Tiistai 7.10.2008

Rakas päiväkirja! Flunssa jatkuu edelleen. Olen tosi huono makaamaan paikallani, mutta tulevaa peliruuhkaa silmällä pitäen niin oli nyt tehtävä. Joukkueen lajitreenit jäivät siis tänään osaltani väliin.

Parkkeerasin heti aamupäivästä sohvalle ja aloitin leffamaratonin. Muutaman elokuvan jälkeen telkkarista alkoi salibandymatsi Oilers- FBT Pori. Katsoin vielä pari tv-sarjaa ja siitä nukkumaan. Olipas tapahtumarikas päivä. 

Keskiviikko 8.10.2008

No niin, paluu arkeen eli takaisin töihin. Työpaikkani on koululaisten iltapäiväkerho Marttilan koululla, joka toimii Peliveljien alaisuudessa. Iltapäiväkerhotoiminnassa parasta ovat lasten lisäksi työajat, 12.00- 17. 00. Päivä meni mukavasti, vaikka aamulla tuntui veto olevan aivan poissa. Oli myös erityisen kiva kuulla, että lapsilla oli ollut iso ikävä meikäläistä. Ja olihan minullakin meidän kerhomme veijareita.

Töiden jälkeen ajoin kodin kautta hallille. Otin ennen lajiosuutta pitkän, mutta todella hillityn alkulämmön pihalla. Pallot tarttuivat alusta asti niin mukavasti, että päätin jäädä tapani mukaan vielä punttisalille. Puntilla tein keskivartalohassuttelut (selät, kyljet ja vatsat), siis maalivahdin kannalta tärkeitä lihaksia. Myös iso- Erik ilmestyi salille, mutta häipyi epämääräisesti saatuaan kaveriltaan puhelun. Toivon kovasti, ettei Eki ole jättämässä puntilla käyntiä kokonaan, mukavampihan se on jumpata kaverin kanssa. Kotona kunnon venyttelyt, rahkat naamaan ja unten maille. 

Torstai 9.10.2008

Tänään oli hieman normaalia pidempi työpäivä, heti aamutuimaan iltapäiväkerho-ohjaajien kokous. Ei oo aamuherätykset kyllä mua varten, ei sitten yhtään. No työpäivä meni sentään nopeasti. Torstai-ilta on vapaa joukkuetreeneistä ja sairasteluni vuoksi päätimme Koposen kanssa jättää maalivahtitreenitkin väliin. Illan ohjelmaan kuului siis vain 99-syntyneiden poikien valmennusta. Aloitin kyseisen joukkueen valmentamisen viime vuonna siirryttyäni Peliveljiin. Poikien treeneissä otin tänään mukaan pari uutta harjoitetta, mm. harjoituksen, jossa pojat pääsivät laukomaan painavia kutejaan toistensa jättösyötöistä. On toi touhu kyllä aikamoista hulabaloota pienessä koulun salissa, henkilökohtaiset taidot paranevat koko ajan, mutta on tosi vaikea kehittää joukkuepeliä. Pääasia kuitenkin, että pojat viihtyy.

Kotiin päästyäni nappasin imurin kouraan ja poistin pölyt kämpästämme.  Ihan hävettää kuinka vähän olenkaan kotitöitä lähiviikkoina tehnyt. Ei muka treenien jälkeen enää jaksa. Lopetin illan venyttelyihin ja painuin pehkuihin. 

Perjantai 10.10

Tänään olikin sitten tiedossa vieraspeli Tampereella Nokiaa vastaan. Joukkue vilisi entisiä Ilveksen aikaisia joukkuekavereitani, olipa mukava nähdä miten kaverit pelaavat nykypäivänä. Lähdin töistä jo ennen kahta ja hyppäsin joukkueemme bussiin. Tampereen reissut ovat melkein kuin kotipelejä eli VAIN kaksi tuntia bussissa. Menomatka menikin nopeasti ja joukkuekaverit tuntuivat olevan hilpeillä fiiliksillä liikkeellä. Pysähdyimme matkalla huoltoasemalle, jossa muutamat joukkuekavereistani ahmivat donitseja kuin possut konsanaan. En halua nimiä mainita, mutta munkinmussuttajiin kuuluivat ainakin numero 24 ja edellisen pelivelipäiväkirjan kirjoittaja (numero 29). Itse peli ei juuri hienouksia tarjonnut, mutta pääasiana oli kaksi pistettä. Tietysti Pajukosken Pertun ensimmäinen liigamaali lämmitti mieltä, kaveri on kehittynyt niin fyysisesti kuin pelillisestikin kesän aikana noin valovuoden verran. Paluumatkalla juttelimme lähinnä Tepon, Nihun ja Helgen kanssa henkeviä, koska bussin telkkari ei halunnut antaa meille päivän big brother annosta. Eiköhän mainio bussikuskimme Väykkä sen sunnuntaiksi iskuun viritä. 

Lauantai 11.10

Vapaapäivä. Lähdin kuitenkin aamulla reippaana lenkille, josta jatkoin suoraan salille, mihnä tein kevyehkön punttitreenin koko kropalle. Päivällä rötväilin kotosalla ja alkuillasta tiedossa oli Suomen futismatsin kisastudio Tepon kämpillä. Kannustimme Suomen nihkeään voittoon, jonka jälkeen lapsenmieleiset ystäväni alkoivat pelaamaan videopelejä. Itse toimin vain katsojana ja kommentaattorina. Suurena vääryytenä harmittamaan jäi erityisesti yksi Tepon voittama NHL-peli, jossa Mäkelän poika oli pesukoneessa koko pelin. Annoin myös Ekille rakentavaa palautetta keskiviikon väliin jääneestä puntista.

Muutamat joukkuekavereistani ja eräs katsojistakin toivoivat minun liittävän kirjoitusvuorollani tekstin mukaan myös ruokapäiväkirjan. Päätinkin laittaa tämän päivän ruokailut ylös ja kyllähän sitä tuli taas syötyä:

9.30: Ennen aamupalaa join kaksi lasia vettä. Aamupalaksi söin kaura- ja ruispuuron risteytystä, täysjyväleivän leikkeleellä ja omenan. Aamupalan yhteydessä omega-3 pehmytkapseli, juomaksi tuoremehua ja vettä.

12.00: Puntin jälkeen join palautusjuoman (maltoa ja heraproteiinia).

13.00: Lounaaksi makaronilaatikkoa. Lautasella lisäksi reilusti tomaattia ja kurkkua. Täysjyväleipä leikkeleellä ja jälkiruoaksi satsuma. Juomana toimivat laimennettu tuoremehu ja vesi.

15.00: Välipalaksi kaksi ruisleipäviipaletta, joiden päälle jäävuorisalaattia, kinkkua, keitetty kananmuna ja paprikaa. Lisäksi porkkana ja juomana kaksi lasia kevytmaitoa.

16.45: Päivälliseksi pastaa ja jauhelihaa, joiden lisäksi lautasta täyttivät tuoresalaatti, tomaatti ja kurkku. Kaksi kananmunaa, joista toisen keltuaisen jätin syömättä. Juomana vesi.

19.00: Välipalaksi banaani ja rasvaton maitorahka, juomana vesi.

21.00: Iltapalaksi kaksi täysjyväleipää ja kolme hapankorppua, päälle hieman leikkelettä. Lisänä omega-3 kapseli. Juomana vesi.

24.00: Ennen nukkumaanmenoa vielä rasvaton maitorahka, porkkana ja satsuma. Juomana vesi. 

Sellaiset olivat syömingit tänään. Proteiinia on runsaasti tarkoituksella, n.2,5g painokiloa kohti (salipäivästä kaikki hyöty irti). Samoin lisäsin tyydyttymättömien rasvahappojen saantia mm. kananmunilla ja omega-3 kapseleilla. Leikkeleenä toimi tietenkin vähärasvainen ja –suolainen kinkku. 

Sunnuntai 12.10.2008

No niin, tänään olikin vuorossa vähän pidemmän kaavan pelimatka Joensuuhun. Bussi starttasi Marttilan koulun pihalta 10.15. Pari ensimmäistä tuntia yritin nukkua sen minkä bussissa pystyin. Jyväskylästä otimme kyytiin loput pelaajistamme ja jatkoimme Jari-Pekkaan syömään. Mainion lounaan syötyämme siirryimme takaisin tien päälle. Osa pelaajista vetäytyi ruokalevolle, itse jäin selailemaan lehtiä, erityisesti NHL:n ennakkopaketti kiinnosti kovasti. Tämän jälkeen kuin tilauksesta mainio hyökkääjämme KohosMikko löi Lämäri-leffan pyörimään. Leffa kesti aina hallille asti ja taisi jäädä hieman keskenkin. Jo alkulämmössä oli aistittavissa, että todella haluamme hakea meille harvinaiset pisteet Joensuusta. Niinhän siinä sitten kävikin, lukemat eivät tosin kerro koko totuutta ottelusta. Jape oli jälleen kerran maalilla aivan uskomaton, ei kyllä yhtään hävetä olla tollasen kaverin kakkosena. Tietysti pelkästään mun mielipide, mutta on ihan käsittämätöntä miten Jape pelaa illasta toiseen niin korkealla tasolla, eikä huonoista illoista ole tietoakaan. Olen kuitenkin seurannut miehen työskentelyä yli 30 liigapelin ajan, enkä ole nähnyt yhtään heikkoa, edes välttävää iltaa. On suuren suuri vääryys, jos kaveri ei ole joulukuussa kisakoneessa! Paluumatkalla surffailin netissä, juttelin taas Tepon ja Helgen kanssa ja kuuntelin mielenkiintoisia tarinoita seuraavasta Pete`s Cornerin päähenkilöstä, Roopesta. On se vaan aika sankari, ainoa laatuaan. Loppumatkasta nukahdin muiden joukkuetovereideni tapaan itsekin ja heräsin niska aivan jumissa kun saavuimme takaisin Seinäjoelle kello 3.45 aamuyöllä. Siinäpä viikko tämän peliveljen elämää, olkaapa hyvä.

Miki kiittää ja kumartaa, jonka jälkeen poistuu ujosti takaisin riviin ja luovuttaa sulkakynän seuraavalle. 

 

 

Pelivelipäiväkirja / Vko 39 / Niko Raunio

Maanantai 29.9. 

Aamulla heräsin siihen ihanaan tunteeseen ettei tarvitsekaan lähteä töihin. Herätys siinä puoli yhdentoista maissa ja edessä siis vapaapäivä. Kausi oli siis avattu viikonloppuna kahdella kotimatsilla ja töissä viime viikko oli rankka, joten vapaapäivä tuli enemmän kuin tarpeeseen. Aamu sujui päivän lehtiä lueskellen ja netistä tavanomaiset sivustot selaillen. Aamupalan ja suihkun kautta lähdin kiertelemään huonekalufirmoja ja sitten soitto Erik "30 sekkaa" Härköselle, joka oli edellisenä päivänä pyydellyt mukaansa kaupungille shoppailemaan. Eki juuri heräili, oli ilmeisesti hänellekin sattunut vapaapäivä. Kaupungilla vierähti muutama tunti ja lähes kaikki kaupungin kaupat tuli kierreltyä, mukaan tarttui pari paitaa. Tämän jälkeen kotiin ruoanlaittoon ja sitten vuorossa oli vierailu Ilmajoelle tyttöystävän pikkusiskoja katsomaan. Siellä vierähtikin useampi tunti ja kotiin saavuttuamme loppuilta kului telkkarin ääressä, sekä netistä tuli katseltua BB 24/7:aa.  

Tiistai 30.9. 

Aamulla herätys puoli 08.30 ja valmistautuminen töihin. Suihkun, aamupalan, lehden ja netin jälkeen kello olikin varttia vaille kymmenen ja oli aika rientää kohti Veljekset Halosen kenkäosastoa. Edessä seitsemän tunnin päivä höystettynä parilla tauolla. Työkaverit kyselivät viikonlopun peleistä ja osa oli lehdestä lukenutkin positiivisia uutisia. Päivä eteni mukavasti purkaen uusia syksyn malleja sekä myyntihommissa. Hommaa oli sen verran, että yllättävän nopeasti kellon viisarit osoittivat viittä ja oli kotiinlähdön aika. Kotona haukkasin jotain purtavaa ja jälleen kerran eksyin tietokoneen ääreen tutkiskelemaan ne tavallisimmat sivustot. Aika vierähti nopeasti ja kohta olikin aika pakata laukut ja suunnata kohti Seinäjoen Urheilutaloa, jossa harjoitukset alkoivat videopalaverin merkeissä kello 18.00. Kapteeni Tiilikainen hoiti videotykin kuntoon ja pääsimme katsomaan Koposen koottuja paloja viikonlopun peleistä. Palautetta tuli ja hyvä niin, jälleen helpompi lähteä kehittämään omaa ja joukkueen peliä. Videopalaverissa vierähti sen verran aikaa, että lopeteltuamme oli kello minuuttia vaille seitsemän, kun salissa piti alkaa harjoitukset tasalta. Tästä johtuen poikkeuksellisesti teimme salissa alkulämmön ensin juoksemalla Tiilikaisen ja Kuuselan johdolla, joista Ville oli kyllä seurannut enemmän muiden liigajoukkueiden alkulämpöä ja homma oli hallussa. Tanella näytti olevan vähän hommat hakusessa ja itsekin tein virheen liittymällä Tanen johtamaan ryhmään. Lämmin kuitenkin tuli ja vihdoin otimme mailat käsiin. Aika normaali lämpö pallojen kanssa, jonka aikana jo tuntui hiukan painoa jaloissa johtuen viikonlopusta. Reeneissä tuli aika hyvin peliosuuksia ja tempo oli läpi reenien erittäin hyvää koko porukalla. Koposen puheet videopalaverissa taisivat mennä perille ja joka jätkä laittoi kyllä reeneissä kaiken peliin. Puoli yhdeksältä reenit salissa ohi ja siirryimme käytävälle loppuverkan ja venyjen pariin. Koponen antoi palautetta hyvistä reeneistä ja kertoi samalla tulevien päivien ohjelmaa. Kotiin päästessäni oli tyttöystäväni leiponut sämpylöitä ja niitä tuli mutusteltua muutama, koska ruokailu päivän aikana oli jäänyt vähän heikolle. Illalla käväisin vielä pikaisesti Helgen luona viemässä pelipaidan ja loppuilta meni jälleen BB:n seurassa. Nukkumaan ehdin siinä kahdentoista pintaan. 

Keskiviikko 1.10. 

Aamulla herätys 08.00 ja normaalit aamurutiinit, joiden jälkeen jälleen töihin. Liikkeemme aukeaa ovensa 09.30 ja samaan aikaan alkoi tänään työvuoronikin. Aamu melko rauhallista, asiakkaat eivät olleet vielä tähän aikaan oikein hereillä ja niinpä aika kului enimmäkseen hyllyjen täyttämisellä ja uusien mallien purkamisella. Laitoin omaa osastoani vähän muutenkin uuteen uskoon siinä aamusta ja alkoihan niitä asiakkaitakin hiljakseen ilmestyä paikalle. Tänään oli sen verran pitkä päivä, että ruokatunti kuului myös ohjelmaan ja Salesta kävin hakemassa hieman evästä ja tauosta nautiskelemaan. Loppupäivä meni uusien mallien esillelaitossa, varasto- ja myyntihommissa. Kello näytti puolta kuutta ja oli jälleen kotiinlähdön aika, nopeasti kamat kasaan ja kotiin. Himassa nopeasti vaatteiden vaihto ja suunta jälleen kohti Urheilutaloa, koska kokoontuminen oli jo 17.45. Tänään vuorossa oli lajireenien sijasta lenkki ja videopalaveri Peliveljien Seinäjoen osaston kanssa. A-junnuilla oli samaan aikaan lajireenit, joten junnupuolta ei porukasta lenkillä näkynyt. Alun perin suunnitelma oli, että ensin katsellaan videoita ja sen jälkeen Koponen vetää lenkin perään. Jostain mystisestä syystä Koponen oli kuitenkin juuttunut pankkiin ja näin ollen ohjelmaan tuli muutos. Ensin siis lenkille. Reilu puolisen tuntia juoksentelimme ympäri Seinäjokea, jonka jälkeen olimme takaisin Urheilutalolla. Lenkin jälkeen koko porukka oli lähes läpimärkä, mikä tuskin johtui lenkin kovuudesta vaan enemmänkin säästä, joka ei kovin paljon Peliveljiä suosinut. Palaverissa kelailimme jälleen viime viikonlopun kotipelejä. Mukaan mahtui hauskoja tapahtumia, upeita maaleja sekä tilanteita joita seuraavalla kerralla teemme paremmin. Mukava katsoa omaa peliä nauhalta kun saa tilanteisiin aivan erilaisen näkökulman. Nauhoista täytyy ottaa taas opiksi. Palaverin jälkeen tosiurheilijat Miki ja Eki jäivät vielä hiomaan punttikuvioitaan. Itse otin suunnan kotiin. Loppuillan vietin tyttöystävän kanssa, koska ei hirveästi ollut tänään ehtinyt nähdä. Iltapalaa vielä ja Prison Breakin nelostuotantokauden kuudennen jakson katsoimme. Mahtava sarja. Big brother kuului jälleen iltaohjelmaan, jonka jälkeen Laura menikin jo edeltä nukkumaan ja itse jäin vielä seuraamaan tv:stä Victoria cupin lätkämatsia, Metallurg Magnitogorsk vastaan New York Rangers. Matsin jälkeen menin minäkin nukkumaan, noin puoli yhden maissa. 

Torstai 2.10. 

Aamulla heräsin 09.50, kymmenen minuuttia ennen kellon herätystä. Tänään töissä oli iltavuoro ja töihin vasta kahdeksitoista. Aamu sujui jälleen samalla kaavalla kuin ennenkin, ainoana erona hieman pidempi valmistautumisaika. Nopeasti aamulla se aika kuitenkin menee ja kohta oli jo riennettävä töihin. Töissä oli melko peruspäivä. Jälleen tuli muutamia uusia malleja, jotka laitoin esille ja lisäksi päivään kuului myyntiä sekä varastohommia. Päivä oli tällä kertaa sen verran lyhyt, että ruokailuun ei ollut mahdollisuutta. Parin kahvitauon voimalla kuitenkin pärjäsin. Useimmat työkaverit lähtivät viiden aikaan kotiin ja niinpä seurakseni jäi vain yksi työkaveri seitsemään asti. Hyvin kuitenkin pärjättiin ja aika kului lopulta mukavan joutuisasti, sillä hommaa riitti kokoajan. Suunnittelin seuraavalle päivälle jo valmiiksi pientä järjestyksen vaihtoa, jonka saisin heti aamusta alkaa toteuttaa. Viimeisen tunnin aikana testailin uusia kenkämalleja, että osaisin niitä sitten alkaa asiakkaille myydä ja toki jos sattuisi sopivasti jalkaan istuva malli niin voisi sen itselleenkin lunastaa. Seitsemältä laitoimme putiikin kiinni ja lähdimme kotia kohti. Laura ei odotellutkaan kotona tällä kertaa, joten sain valita tv-kanavan itse ja sieltä tuli sopivasti Jokereitten ja Pittsburgh Penguinsin välinen harjoitusottelu, jonka pingviinit veivät nimiinsä. Sidney Crosby saalisti mukavat 0+3, aika tuttua sille miehelle. Yritin pelin aikana tavoitella Erik-Suurta josko olisimme tehneet illalla jotain, mutta Leonpojalla oli jo suunnitelmat valmiina ja minä en niihin kuulunut. Kohta Laura kuitenkin saapui kotiin oltuaan kaverinsa muutossa apuna ja loppuilta meni jälleen tv:tä katsellessa ja päivän tapahtumia kertaillessa. Koska ruokailu oli päivällä jäänyt töissä väliin päätimme käydä hakemassa iltapalaa paikalliselta hampurilaisketjulta. Kotona BB jälleen tietysti ja Subin lähetyksen jälkeen vielä 24/7:n pariin. Messengerissä jutustelin muuan turkulaisen hitaan ja kädettömän pakin kanssa vielä peleistä ja huutelihan se työn sankari Härkönenkin siellä jotain. Unille siinä kahdentoista maissa. 

Perjantai 3.10. 

Aamulla kasin pintaan taas ylös sängystä ja töihin puoli kymmeneksi. Melko normaali päivä oli ohjelmassa. Aloin toteuttaa edellisenä päivänä suunnittelemaani uutta järjestystä myymälässä ja siinä riittikin hommaa lähes koko päivälle. Hieman lisää telineitä osastolle ja näin sain vähän selkeyttä. Asiakkaita oli sopivasti koko päivän, eikä varsinaista ruuhkavaihetta tullut missään vaiheessa. Kuitenkin viiden jälkeen, kun aloin jo katsella kelloa koska pääsisin lähtemään, saapui muutama asiakas ja heille kengät myytyäni lähdin kiireesti töistä. Kotona ehdin pyörähtää nopeasti ja heti urheilutalolle kuudeksi. Saavuin urheilutalolle ensimmäisenä, joten otin pukukoppien avaimet ja menin vaihtamaan lenkkivarusteet päälleni. Kohta alkoi muukin porukka valua paikalle ja siirryimme kokoushuoneeseen, jossa odotti jälleen videopalaveri. Kävimme vielä muutamia asioita läpi edellisviikonlopun peleistä ja nyt kun kaikki olivat paikalla, saimme enemmän keskustelua aikaiseksi. Palaverissa kesti sen verran kauan, että olikin jo kiire lenkille ja salireeneihin. Reenit olivat aika mukavat ja meno hyvää jälleen. Omissa jaloissa oli paljon parempi fiilis verrattuna tiistaihin. Reenien jälkeen kävin vielä vähän Topsan varustelaukulla ja mukaan tarttui uusi lapa. Fat Pipen sopimuksen myötä on tullut positiivinen ongelma, sillä lapoja on useampiakin mitkä ovat tajuttoman hyviä. Mahtavaa pelata maailman parhailla varusteilla. Reenien jälkeen loppuverkat ja venyt. Sitten jäin vielä seuraamaan A-poikien harkkoja tunnin ajaksi. Mäkelän Tepin kanssa vaihdeltiin vielä kuulumiset heidän reeniensä päätyttyä ja sitten vihdoinkin kotiin. Kotona iltapalaa ja telkkarin ääreen seuraamaan BB:tä. Myöhemmin hain vielä Lauran kaveriltaan, jonne oli mennyt alkuillasta. Olisi tehnyt mieli jo alkaa viikonlopun viettoon, mutta vielä olisi huominen työpäivä vietettävänä ennen kuin saisi hetken levähtää. 

Lauantai 4.10. 

Ylös sängystä ja taas kenkien pariin kymmeneksi. Viimeistelin vielä vähän osastoani aamulla ja sen jälkeen alkoikin ihmisiä virrata kaupungille. Asiakkaita kävi taas mukavasti ja päivä kului kulkemistaan. Päivällä oli helposti huomattavissa miten samaan aikaan yleensä ihmiset ovat liikkeellä. Välillä talo oli täynnä asiakkaita ja välillä oli hyvinkin hiljaista. Hiljaisina aikoina oli keksittävä muuta tekemistä ja kyllähän sitä riittikin. Uusia malleja oli jälleen purettava laatikoista ja asetettava esille. Vielä ennen neljää tuli kunnon ryntäys, mutta selvisimme jälleen päivän loppuun ja näin pääsin vihdoin kunnolla viikonlopun viettoon. Sen suurempia suunnitelmia ei loppupäiväksi ollut, mutta kummasti se aika etenee ilman suunnitelmiakin. Kaupan kautta kotiin ruoanlaittoon, sillä nälkä oli taas työpäivän aikana yllättänyt. Ruoan jälkeen päätimme lähteä Lauran kanssa vuokraamaan leffan ja mukaan tarttui karkkien lisäksi Fool's Gold -niminen elokuva. Telkkaria ja nettiä kuului vielä iltaohjelmaan, jonka jälkeen oli elokuvan vuoro. Leffan aikana nukahtelin, mutta sain parin huomautuksen jälkeen tsempattua itseäni ja näin elokuvan loppuun. En tiedä johtuiko elokuvan aikana tapahtuneista nukahduksista, mutta elokuvan jälkeen oli jälleen pirteä olo, joten jäin vielä katsomaan tv.tä Lauran mentyä jo nukkumaan. Pitkä viikko teki kuitenkin jossain vaiheessa tehtävänsä ja niinpä nukahdin sohvalle yksikseni. Yöllä jossain vaiheessa siirryin kuitenkin vähin äänin omaan sänkyyn.  

Sunnuntai 5.10. 

Aamulla heräsin itsekseni kahdeksan maissa. Ilmeisesti työviikolta jäänyt rytmi iski päälle vapaapäivänäkin. Sain onneksi vielä unen päästä kiinni ja noin kymmenen maissa oli sitten aika herätä. Mitäpä olisi päivä ilman salibandya, joten lähdimme Lauran kanssa puoli kahdentoista maissa katsomaan urheilutalolle A-poikien 1. divarin turnausta. Pari hyvää jengiä näyttäisi siitä sarjasta löytyvän, mutta tasoerot näyttivät katsomoon aika huikeilta. Sekä yksilötaidoissa, että joukkuepelissä oli hyvin suuria eroja. Tuomarit toivat oman lisämausteensa peleihin keskinkertaisilla esityksillään. Turnauksen aikana Lauran pari pikkusiskoa tuli hoitoon ja hyvin näyttivät tytötkin viihtyvän salibandykatsomossa. Tämän jälkeen menimme kotiin syömään ja tällä kertaa oma roolini oli hyvin helppo, mennä vain valmiiseen pöytään. Ruoan jälkeen vaihteeksi urheilutalolle. Vuorossa oli Seinäjoen Sisun 2-divarimatsi. Härkösen poika aiemmin päivällä ottelusta mainitsi ja päätimme lähteä peliä katsomaan. Tuutsi ja Helgekin olivat paikalle saapuneet ja liityimme heidän seuraansa. Kolmella eurolla näki kyllä salibandyottelun, josta ei tapahtumia puuttunut. Ottelu oli molemmilta joukkueilta varsinaista puolustuspelin juhlaa ja päättyi kotijoukkue Sisun voittoon Team Merikotkista 11 - 9. Tämän jälkeen kotiin Idolsia ja BB:tä seuraamaan jälleen kerran. Iltapalaa vielä vähän ja valmistautumaan uuteen työviikkoon ja odottamaan innolla seuraavan viikonlopun ensimmäisiä vieraspelejä. 

Kiitos ja näkemiin. 

-Nihu #29

 

Pelivelipäiväkirja / Vko 38 / Mikko Helanen

Maanantai 22.9.08 :

Tämä oli se maanantai, jota oli pitkään odotettu, pelit alkaisivat tulevana viikonloppuna, ja koko kesän uurastus palkittaisiin vihdoinkin tosipelien merkeissä!! Aamulla oli aikainen herätys Oulussa, jossa olin viettänyt mukavan viikonlopun pitkästä aikaa. Edellisen kerran olin ehtinyt käydä siellä heinäkuun puolessa välissä, taisi tämä reilu 2 kk olla pisin tauko Oulun vierailuissa pois muuttamisen jälkeen.
Auto starttasi kohti Wallriveriä klo 09, ja matka sujui huomaamatta aina Kauhavalle saakka. En tiedä, oliko se satapäinen pyöräilevä kertausharjoitus-joukko, vai mikä, joka minut lopulta kunnolla herätti tähän alkavaan viikkoon, mutta jotenkin itsestä huomasi, että pian kausi starttaa, ja vireystila oli ihan erilainen. Kotiin saavuttua edessä olivat Etelä-Pohjanmaan Urheiluakatemian salibandytreenit klo 14. Pelaamisen ohella valmennan lahjakkaita junioreita 4 kertaa viikossa. Tänään edessä oli lajiharjoitus,jossa keskityttiin ihan perusjuttuihin, syöttämistä, maalin tekoa jne..

Akatemiatreenien jälkeen pikainen käynti kotona, ja suunnaksi Nurmon liikuntahalli. Valmennan myös SPV:n -95 syntyneitä junioreita, ja edessä oli viimeinen harjoituspeli ennen kauden alkua, myös näillä pojilla alkaa kausi viikonloppuna. Peli päättyi muutaman maalin erolla meille, ja ero edelliseen harjoituspeliin oli huomattava. Kiva huomata, että pojat kehittyy koko ajan!! Illalla vielä piti käydä Koposen luona hakemassa ohjeita viikon urakkaan, olin luvannut mm.jakaa kaikkiin Seinäjoen peruskouluihin liput viikonlopun peleihin, ja viedä sponsoreille kausikortteja jne..Kiireinen viikko siis tulossa, mutta eipä ehdi liiemmin jännittää pelejä..Vaikka itsellä kausia on jo takana liigatasolla kai 8 kpl, niin aina ne kauden ensimmäiset pelit kuitenkin meinaavat jännittää.
Illalla vielä tv:stä Big Brother, tottakai =)

Tiistai 23.9.08:

Herätyskello soi klo 7.30, ja edessä olivat jälleen akatemiateenit. Tällä kertaa suuntasimme yleisurheilukentälle tekemään koordinaatio- ja aitatreenin. Näissäkin treeneissä on ilo huomata, miten paljon viikossa voi tapahtua kehitystä. Viimeksi kun aitojen kanssa puuhasteltiin oli toiminta välillä melko huvittavan näköistä, mutta nyt kaikki olivat oivaltaneet mistä tässä oikein on kyse. Treenaan yleensä itse myös mukana akatemian fysiikkatreeneissä, ja omalla kohdalla tämä toimi oikein hyvänä herätyksenä tähän päivään. Treenien jälkeen kotiin suihkuun, ja sitten metsästämään Seinäjoen kouluja. Oli Rastipuistoa, Lintuviitaa jne..Kun ei ole alkuperäinen seinäjokinen, niin paikat olivat hieman hukassa, mutta kyllä ne lopulta kaikki löytyivät.

Puolen päivän aikaan korviin kantautui uutinen, joka vei ajatukset pois salibandystä. Kauhajoella oli sattunut ampumatapaus koulussa, jonka kirjoilla myös itse olen. En tosin vielä päivääkään ole siellä opiskellut, mutta nyt syksyllä otin opiskelupaikan vastaan, ja edeltävänä perjantaina olin kuitenkin ko.koulussa edellisen kerran käynyt opinto-ohjaajan juttusilla. Kyllä se hieman eri tavalla koskettaa, kun paikat missä tämä tragedia tapahtui ovat tuttuja, ja menehtyneet olivat restonomi-opiskelijoita, sitä samaa alaa itsenikin on joskus tarkoitus alkaa opiskelemaan. Loppupäivä menikin netin ja tv:n ääressä Kauhajoen uutisointia seuratessa, kunnes havahduin siihen, että pian olisi suunnattava treeneihin. Edessä oli viikon ensimmäinen ns.pääsotapäivä, joka tarkoittaa sitä ,että myös JPV, eli Jyväskylän Peliveljet saapuvat treeneihin uusilla kiiltävillä Chevroleteillä ja Opeleilla..Treenit menivät yllättävän rauhallisissa merkeissä, vaikka pelit ovatkin pian alkamassa. Yleensä Seinäjoella viimeisellä viikolla ennen kauden alkua sattuu ja tapahtuu treeneissä, mutta se on vaan hyvä merkki. Rapatessa roiskuu, mutta se kuuluu asiaan. Treenien pääpaino viisikkopelissä, ja oman kentän osalta se on kyllä suoraan sanottuna perseestä. Omissa ropisee koko ajan, mutta en silti vielä liikaa huolestu. Myös tämä on tuttu ilmiö aiemmilta kausilta. Kun saa punaisen pyhäpuvun päälle, niin kenttämme tekeminen yleensä muuttuu..Tietysti olisi hyvä löytää se sama tekeminen jo treeneihinkin, siinä ehkä suurin kehittymisen paikka.. Illalla taas tv:stä Big Brother, ja aika ajoissa unille raskaan päivän päätteeksi..

Keskiviikko 24.9.08:

Unta riitti n. 10 asti aamulla, ja sitten vähän aamupalaa naamaan, ja jatkamaan lippujen vientiä kouluille..Ohjelmassa oli myös pelipaitojen hakeminen ompelimosta, (kiitokset vaan Finntikin tytöille ), ja vieminen Serikariin painettavaksi..Vähän säätämiseksihän se meni, mutta onneksi oli vielä pari päivää aikaa, ja saatiin kaikki tarvittavat mainokset ajoissa paitoihin, ainakin luulisin näin. Kiitokset myös Serikarin Karille kärsivällisyydestä!! Klo 14 oli taas edessä akatemiatreenit, ja vuorossa jälleen lajitreenit. Edelleen ihan perusjuttuja käytiin läpi, mutta se lienee nimenomaan akatemian tarkoitus, ainakin minun mielestäni. Joukkueharjoituksissa harvemmin jää aikaa yksilötaidon kehittämiseen. Netistä ja lehdistä tuli seurattua tarkkaan Kauhajoen tapahtumia, ja täytyy kyllä ihmetellä mikä saa ihmisen toimimaan tuolla tavoin..Illalla edessä omat treenit, mukana paljon porukkaa myös a-junnuista, koska JPV puuttui vahvuudesta tällä kertaa..Muistaakseni Nikkolan Heikkiä ei treeneissä näkynyt, liekö ollut harjoittelemassa koiranpentu-ilmettä kotona peilin edessä, että osaa miellyttää tuomareita tarvittaessa. Heikki oli nimittäin valittu farmijoukkueemme ISB:n kapteeniksi, arvostan!! Treenien jälkeen vielä Bachelor-ketjun (Kiviranta-Koski-Helanen) ketjupalaveri pizzeria Istanbulissa. Pizza oli hyvää , ja pelimme treeneissä oli jo hieman paremman näköistä, eiköhän tästä lauantaihin mennessä vielä valmista tule..

Torstai 25.9.08:

Aamu käyntiin jälleen akatemiatreeneillä klo 8, tällä kertaa olin tosin vain katsojan roolissa. Pikaluisteluvalmentaja Pirjo Lehtinen veti kaikille akatemialaisille yhteisharjoituksen, ja liikkeet olivat sen näköisiä, että jos itse olisin mukana ollut, en varmasti olisi pelikykyinen lauantaina!! Mutta hyvä treeni akatemialaisille, sopivaa vaihtelua omiin treenitottumuksiin. Treenien jälkeen pikainen käynti kotona, ykköset päälle, ja kiertämään sponsoreitamme, ja toimittamaan heille kausikortteja peleihimme. Iltapäivästä oli myös tiedossa kauan kaivattu hieronta, takareidet olivat nimittäin melko jumissa. Kiitokset Kujanpään Jarkolle jälleen kerran hyvästä työstä. Alkuillasta treenit SPV:n -95:lle, sielläkin enää pientä hienosäätöä viikonlopun turnausta varten. Tarkoitus olisi lauantaina ainakin kovasti haastaa SPV:n -94 joukkue. Loppuilta vaan hangailua kotona, ehdottomasti viikon kevyin päivä..

Perjantai 26.9.08:

Perjantai on aina vapaapäivä akatemiatreenien osalta, mutta muuten hommaa kyllä vielä riitti, peliasujen ja muiden juoksevien asioiden merkeissä..Muutamia kausikortteja piti vielä toimittaa sponsoreille, hakea Puman kenkiä sälleille, ja Fat Pipen promopaketti viikonloppua varten..Illalla treenit olivat poikkeuksellisesti Areenassa, ja taistelijaparini Kivirannan kanssa startattiin treenit 100 syötön sijaan teippaamalla keskiviiva paikalleen viikonlopun pelialustaan..Muutama kupru jätettiin, että saadaan pelit jännäksi viikonloppuna. Treeneissä edelleen yllättävän rauhallinen meno, aloin toden teolla huolestua ollaanko valmiita aloittamaan kausi..Kyllä näissä treeneissä yleensä vähintään joku on mailansa katkaissut, mutta ei tällä kertaa.. Treenien jälkeen ehdin katsomaan pari erää a-junnujen sarja-avausta Poria vastaan. Peli päättyi sopuisasti tasan, ja Niko”Mussukka” Mäkelä oli kotijoukkueen hahmo iskien hatun heti ensimmäisessä a-junioreiden pelissään..Mukiavasti oli väkeä katsomossa, huomaa että ihmiset ovat täällä innoissaan alkavasta salibandy-kaudesta..Illalla tuli uni nopeasti silmään, koko päivä oli mennyt taas touhutessa kaikenlaista.

Lauantai 27.9.08 :

Pelipäivä, JUHLAPÄIVÄ!! Herätys jo ennen klo 8:aa, aamulla olisi edessä 2 peliä SPV:n -95:lla..Tukkaan tuli saman seuran vuotta vanhemmilta, mutta Nurmo sentään voitettiin..Pelien välissä perinteinen kanapasta salaisella reseptillä, ja muutenkin virittäytymistä illan koitokseen..Perhosia alkoi vähitellen pesiä vatsanpohjaan, tiukka vääntö olisi varmasti tulossa nuorta ja nälkäistä NST:tä vastaan..Areenalle kokoontuminen klo 15, ehkä vähän liian aikaisin mielestäni..Itse tykkään, ettei hallilla tarvi liikaa notkua ennen pelejä..Normaalit rutiinit ennen peliä, ensin joukkuepalaveri, sitten ketjupalaverit..Ja vähitellen kukin tyylillään pihalle ottamaan lämpöä..Itselläni se tarkoittaa lenkkeilyä ja venyttelyä lähimaastossa, ja mp3 tarjoaa mm:Disco Ensemblea ja Nightwishia..tässä viimeistään tajuaa, että nyt on tosi kyseessä!! Saapuessani takaisin Areenaan huomaan että väkeä on jo mukavasti paikalla, tosin enemmänkin olisi mahtunut..Koppiin vaihtamaan todella trendikkäät sisälämpö-vetimet päälle, ja ei muuta kuin askiin..Alkuun yleistä häröilyä, ja vähän omia rituaaleja , ja yhteinen lämpö starttaa 35 min ennen pelin alkua..Lämmössä joukkueella hyvä ilme, ja Suomen paras DJ/ kuuluttaja Toni Kurkimäki osaa nostattaa tunnelmaa sopivilla biisivalinnoilla..Justice ja The Unseen virittävät joukkueen hyvään iskuun!! Kopissa odottava tunnelma, jätkistä näkee, että tätä hetkeä on venattu koko pitkä kesä. Monta mäkeä juostu ja yötä valvottu kökkien merkeissä, ja nyt on edessä palkinto siitä kaikesta. Pelistä tulee juuri niin vaikea, kuin kauden avausmatsit yleensä ovat. Kaikki kunnia NST:lle, mutta ei omakaan tekemisemme kyllä hääviä vielä ollut. Ajoittain peli kulkee, mutta melkoista sähläystä se vielä oli, varsinkin omalta osalta, ja oikeastaan koko meidän ketjulta..Oma peli meni välillä jo yliyrittämiseksi, tilastojen mukaan olin laukonut eniten joukkueestamme, mutta osoite oli vielä hukassa. Toisaalta oman pään peli oli ketjultamme ihan ookoo, vain yksi omiin, ja sekin oli onnenkantamoinen, kaverin ohilaukaus pomppi kengän kautta sisään, näitä vaan tulee välillä, sille ei mtn voi. Peli päättyy lopulta 4-3 meille, Sämpy hoitaa pinnat kotiin jäätävällä vapariratkaisulla ylivoimalla. Jos ei muille maistu, niin sama ampua itse..Ja pallo tutusti yläpesään. Vaikea oli startti, mutta tärkeintä lienee se, että kausi on nyt voitokkaasti avattu, sama se miten ne pisteet kotiin tulivat. Omalta osalta tunnelmaa hieman latistaa 3.erässä alkanut takareiden oikuttelu, täytyy toivoa, että ollaan taas täysillä pelillä huomenna. Pelin jälkeen kotiin saunomaan, ja sen jälkeen terapia/jälkipelikahvit Coffee Housessa Kohosen, Pietilän ja Mannisen kanssa. Kiva että Seinäjoellekin on viimein saatu kunnollinen kahvila, joka palvelee myös iltaisin. Roope on ainakin varmasti pelipäällä huomenna, mies oli kuulemma saanut sellaisen käsittelyn sponsorin tarjoamassa hierovassa tuolissa pelin jälkeen, että huomenna sitä ei pysäytä mikään. Kahvittelun jälkeen yritän vielä hetken katsella leffaa, mutta uni vie voiton puolen yön korvilla..

Sunnuntai 28.9.08:

Aamulla lupaan käydä konsultoimassa Jarkkoa SPV:n b-tyttöjen valmennuksessa, ja vastapainoksi hän yrittää avata jumissa olevaa takareittäni. Ohjeeni eivät auta, Nurmo voittaa Speven tytöt, mutta reiteni taitaa ainakin vähän aueta, eiköhän sillä illalla taas pelata. Pelin jälkeen kotiin jälleen kanapastalle, ja virittäytymistä illan koitokseen AC Hakia vastaan. Mailan kanssa pieni kehityskeskustelu, ja tultiin siihen tulokseen, että syypää eiliseen tehottomuuteen on mies, ei maila. Hallille 15.15, ja palaverit ja lämmöt tutulla kaavalla..Ainoa muutos eiliseen on se, että maalissa aloittaa Jokisen Henri, eli tuttavallisemmin Miki. Jos miehen lempinimi ihmetyttää, niin valoitettakoon sitä hieman. Sehän tulee sanoista MiesKIssa..Jokainen joka miehen on nähnyt, niin varmasti allekirjoittaa tämän..Tänään siis vastassa Haki, joka on varmasti saanut uutta virtaa Nykyn myötä, joka on luultavasti vienyt joukkuetta pelaavampaan suuntaan. Oma pelimme lähtee hyvin käyntiin, vaikka vastustaja karkaakin ensiksi johtoon liigadebytantti Moilasen johdolla. Kaveri iski ensimmäisessä liigapelissään heti 4 maalia, normiavaus, vai mitä..Omalta osaltanikin saan kauden maalitilin auki pelin 4.minuutilla, mistä lie pomppi sekin syötöksi tarkoitettu sutaisu sisään..No ei sillä väliä, apina pois harteilta hyvissä ajoin, se on tärkeintä..Ensimmäinen erä, ja toisen alkukin menevät meidän merkeissä, kunnes Haki iskee 2.erässä reilussa minuutissa 3 kertaa, ja tasoittaa pelin lukemiin 5-5. Pääsemme onneksi pian tasoituksen jälkeen heti taas johtoon, emmekä siitä enää luovu, vaikka Haki parhaansa tekeekin. Kauden toinen voitto lopulta lukemin 8-7, tiukille se jälleen meni.
Pelin jälkeen alkaa sitten vielä maton sun muiden purku-urakka Areenalla, ja yllättäen motia tähän ei oikein tahdo löytyä..Homma saadaan kuitenkin suht nopeasti pakettiin, ja päätetään Tuutsin kans vielä kurvata Hesen kautta ennen kotiutumista..Pienet jälkipelit, ja tällä kertaa voidaan olla tyytyväisiä myös oman kentän tekemiseen. Omissa soi kerran, mutta vastapainoksi rokotettiin toiseen päähän 3 kertaa, ja vielä suht tärkeisiin paikkoihin. Illalla kotona vielä Big Brotheria, ja Urheiluruudun katsomista, siinä pitäisi tulla pätkä pelistämme, ja tulihan se. Tekemämme 8-6 voittomaali pääsee lähetykseen, ja varsinkin sitä seurannut hieman liian lämminhenkinen tuuletus-halaus häkellyttää mieltäni..No, kai sitä pelissä saa olla läheinen myös joukkuekavereiden kanssa. Illalla ei meinaa oikein uni tulla, raskaan viikon jännitys on viimein purkautunut, ja kausi käynnistynyt voitokkaasti. Tästä on hyvä jatkaa oman ja joukkueen pelin kehittämistä kohti kevättä!!

Syysterveisin : Helge #13

 

Pelivelipäiväkirja / Vko 38 / Miika Malkamäki

Maanantai 15.9. 

Päivä kului melko lailla omalla painollaan, mutta jokunen hämmästys sekä yksi syttyminen kruunasivat päiväni.

Koulua neljä tuntia, siedettävää jos kellonajan siirtäisi vain hieman myöhemmäksi. Kasiin meneminen viikonlopun turnauksen jälkeen ei todellakaan tuntunut oikealta vaihtoehdolta. Mutta minkäs teet, kun uusi englannin kurssi alkaa ja läsnäolopakko huutaa ja vaatii 85 %:n osallistumismäärää. Noo, hieman ennen kahtatoista pääsikin sitten nauttimaan hieman eväitä yhdessä oppilaitoksemme ruokaloista. En tiedä oliko sitten väärä ratkaisu valita kyseinen paikka syömistä varten sillä sain kuulla hyvin syyllistävään sävyyn ruokkoamattomasta olemuksestani. Kahden päivän risukkoinen parransänki oli kuulemma ennennäkemätöntä omalla kohdallani. Pöyristyttävää. Ehkä kyseinen likka ei ollut vain pitänyt laseja nenällään toisina kertoina, kun olin samanlaista haituvaa kasvoillani kantanut. Lupasin korjata tapani.

Tuolta Mattilanniemestä kotiin sitten huitaistessani poikkesin kuitenkin Kuusela-Risikossa viemässä Vertille syntymäpäivälahjan. Viisi päivää myöhässä, myönnän, mutta tuli varmasti tarpeeseen. Villeboy ilmoitti samaisella käynnillä, jotta menemme palauttavalle pyörälenkille liikunnan punttisalin kuntopyöräin selkään. Tuumasin käyväni ottamassa ensin pienet tupluurit kotosalla, koska olin hivenen uupunut.

Vaikkakin päikkäreiltä herätessäni olin melko vakaasti sitä mieltä, etten jaksaisi kammeta itseäni nyt mihinkään, olen todella iloinen, että lähdin. Kuntopyörän polkeminen on kyllä tavattoman tylsää ja satula painaa äässiä hyvinkin ikävästi, mutta nähdessäni kuntosalilla tytön, jolla oli t-paita tekstillä: ”I (sydän) Rocky”, kaikki tuntui sen arvoiselta. Sydämen sisällä oli vieläpä Syltty Stallonen kuva! Sytyin. Tiedän näet erään joukkueestamme, joka arvostaa tuota muskelisankaria ehkä enemmän kuin ketään.

Tottahan paidasta oli herkuteltava Mikille Seinäjoelle heti ensi töikseni ja hyväntuulisuus oli ilonani loppuillan. Katselin elokuvan ja söin iltapalaa. Siinäpä tuo maanantai. 

Tiistai 16.9. 

Jälleen tuo perus neljä tuntia koulua. Tällä kertaa ei kuitenkaan putkeen vaan kahden tunnin tauko välissä. Tauon aikana soittelin Kauhavan lentosotakouluun ja kyselin hieman ensi viikon kertausharjoituksistamme. Eihän sieltä kovin paljoa vielä selvinnyt, sillä vastaava hlö oli vasta perjantaina paikalla. Pitänee soitella silloin uudestaan, jotta saamme vänrikki Kuuselan kanssa harjoitusvapaata ensi viikolle. Laita Kopsu sormet ristiin perjantaina.

Luvassa oli jälleen oikea onnen ja auvon päivä! Harjoitukset! Enstennä kävimme Ilokivessä tankkaamassa itsemme, jonka jälkeen suunnatonta ihmetystä ohi kävelevissä ihmisissä herättäen asensimme turvalaitteita tulipunaiseen Chevyymme. Tai no Japsukan Chevyyn. Hirvipillit, nuo nykyajan ihmeet, karkottavat kaikki elukat hus minne lie tieltämme, se on vissi. Ei vaa, mut ei se parikymppiä oo paha hinta, jos niillä yhenkin hirven saa ottamaan ritolat. Netistä saa ja kuulemma Keskiseltä halvemmalla. Ville kävi niitä autotarvikeliikkeestäkin joskus kysymäs, mutta myyjä ja joku rekkamies olivat nauraneet räkäisesti: ”Hahaa, mikkä ihimeen hirvipillit!?” Nii ja sit auton tankki täyteen ja Seinäjoelle 200 km.

Harjoitteissa olin aistivinani ehkä hienoista väsymystä viikonlopun jäljiltä ainakin omalla kohdallani, mutta ehkä perjantaina sujuu jo paremmin. Ihan kohtuu mukavaa tuo sähly.

Tosiasiassa päivän kohokohtahan sijaitsee noin 60 kilometriä harjoituksista takaisin Jyväskylää kohti. Tuurissa asustavat Myllymäen Henun lisäksi Mylskärin porukat. Tällainen nuorikko häkeltyy joka kerta, kun matkaamme syömään kyläkaupan läheisyyteen. Henun äiti (Katariina), kiitos joka kerrasta isosti. Tällä kertaa luvassa oli riisiä ja kanaa, pöydästä löytyivät myös salaatit, mehut, leivät sekä jälkiruoaksi pannukakut. Kiitos siis Katariina, Mikko sekä erityisesti tietty Henna, teillä on mukava käydä. No ota ny Myllypuro säkin vähä kiitosta.

Ruokailun jälkeen äkkiä kotia sataviissataa kilsaa. Don Kohonen ajoi, hyvä kyyti oli. Miki tiedusteli voikohan Rocky-paidan tilata jostain. 

Ensimmäinen päiväkirjailija Miika "Siilo" Malkamäki.

Keskiviikko 17.9. 

Skippasin tänään rahoituksen luennon. Oli ehkä virhe, sillä en huomennakaan luennolle ehdi. Mutta huomenna (tai itse asiassa tänään, klo on 02.07) on sentään joku oikea syy, päällekkäisyys tilintarkastuksen peruskurssin kanssa. Minkäs teet, myöhäistä valitella. Metodiopinnoissa kuitenkin kävin, pro semman valmistelevat kurssit puskevat pikkuhiljaa päälle. Kandiaihekin pitäisi keksiä.

Illan testejä odotellessani selvittelin kyytiä tulevan tiistain kertausharjoituksiin. Junalla pääsisin Seinäjoelta Kauhavalle kevyesti kahdessa ja puolessa tunnissa (n. 45 km) enkä olisi paikalla kovinkaan paljoa ennen määrättyä aikaa (5.45, paikalla oltava 9.30). Ilmeisesti saan kuitenkin henkilöauton käyttööni, jolla matkata markille; iloisaa.

Illalla kävimme tekemässä 20 metrin testit (paikaltaan ja lentävällä lähdöllä) Hipposhallilla. Kuulemma kennot tai jotkin asiat olivat jokseenkin kivillä, koska aikamme olivat aivan liian hyvät. Ei se Kuusela vaan voi juosta 2.81. Kaiken epäiltiin siis olevan aivan kivillä, koska paikaltalähdöt olivat epäsuhdassa lentäviin verrattuna. Eli kompensoimme huonoilla lentävien tuloksilla. Ehkä me vaan paukutettiin voimat niissä ensimmäisissä. Liian monta lähtöä luulen ainakin ottaneeni paikaltaan.

Kotiin päästyäni ja suihkussa käytyäni totesin vielä löytyvän puhtia sen verran, että lähdin katsomaan ainejärjestöni fuksiaisten rastihuipennusta Harjulle. Ties vaikka siellä näkisi jonkun jos toisenkin kuumottavan tuoreen fuksitsiksin. No ei nähnyt. Tällä en tarkoita sitä, etteikö heitä olisi, vaan sitä ettei siellä nähnyt juuri mitään muutakaan. Melko pimeässä suorittivat ämpärirastinsa. Jahka heitä sitten koululla näkee. Tulkaa jutuille, en ite uskalla. Kotimatkalla tuossa Harjulta kuljin tuon lähinakkikioskin ohi. Näemmä joku meidän fuksilikka siinä oli, pysty sanomaan että älä poika puhu tästä mitään. Ko. juniori oli hieman ehkä laitamyötääsessä eikä ehkä muista edes nähneeni minua, jos joskus törmäämme. En sanonut hälle mitään.

Yötä myöten sitten näitä päiväkirjamerkintöjä kirjoittelen, ehkä hieman rönsyilevät tarinat paikka paikoin.. 

Torstai 18.9. 

Vinkkinä luennoitsijoille: jos sellasen tunnin pystyy jauhamaan sanomatta oikein asiaa, olisi ehkä aika hivenen muuttaa lähestymistapaansa. Olin siis opiskelemassa hieman tilintarkastusta tänään, mutta käteen jäi kyllä melko plankko arpa tuon ensimmäisen puoltoistatuntisen jäljiltä. Jaksoin painaa loppuun lähinnä vierustoverini karamellien voimalla. Etenimme vauhdikkaan sokerihumalan voimalla.

Kuuselan Ville on käskevää tyyppiä. Viekkaasti olin ehdottanut, jotta tämänpäiväinen ohjelmamme sisältäisi ainoastaan hyvät, ohjatut 45 minuutin venyttelyt ja siinä se, mutta Ville ei myöntynyt ennen kuin itse lupasin, että voimme ottaa puolen tunnin lenkkeilyn siihen alle. Täytyy olla silti tyytyväinen siitä, että venyttelyyn pääsimme. Teki hyvää. Sillä tosiseikalla, että yliopistomme U1-salista löytyivät minun ja joukkuetoverini lisäksi vain typyköitä, ei tietenkään ollut omiin motiiveihini minkäänlaista vaikutusta. Pitää pysyä lujana näinä houkutusten aikoina.

Kaupunkipahasessamme olivat muuten ammattikorkean järjestämät Tursajaisetkin tänään. Harjulla lenkkeillessämme olimme saaneet jo heittää muutamat ylävitoset innokkaimmille ”tursaaville” urheilun ystäville, mutta palatessamme venyttelystä ilahduin näistä opiske