Tommy Koponen: Kiitos!
19.5.2015
Edit 1.6.2015. Kiitokset Jori Isomäelle, Toni Kivistölle ja Toni Kurkimäelle lisätty. Nämä ihmiset unohdin tästä, vaikka heidän panoksensa tässä on ehdottomasti mainittava!
Tommy K
Aikuinen veljeskausi
SPV:n kausi 2014-15 päättyi lauantaina 11.4. Seinäjoki Areenalla jatkoajalla Mikko Kohosen tekemään voittomaaliin. Maali tarkoitti samalla kolmatta perättäistä voittoa edellisvuoden mestarista Jyväskylän Happeesta ja koko finaalisarjan voittoa otteluin 3-1. Ja tämä sinetöi SPV:n kolmannen Suomen mestaruuden neljän viimeisen vuoden sisällä.
Kauden viimeinen maali 4. finaalin jatkoajalla: Mikko Kohonen lyö pallon ilmasta maaliin.
Nyt noin kuukautta myöhemmin, seuran kauden päätösjulan alla, haluan lausua julkiset kiitokseni Suomen mestaruuteen päättyneen kauden osalta niille ihmisille, jotka ovat olleet tärkeässä roolissa tällä päättyneellä pelikaudella. Lista on pitkä, eikä siltikään täysin kattava. Olen kirjoittanut tätä kaksi viikkoa, jotta en unohtaisi ketään, jolle ehdottomasti kiitos kuuluu. Pahoittelen jo kuitenkin valmiiksi sitä, etten tässäkään saa lähellekään kaikkia kiitettyä. Mutta haluan silti nyt mainita edes nämä, sillä tämä on jälleen iso täyttymys minulle, joukkueellemme ja seurallemme.
Kuten kaikki ainakin lajipiireissä tietävät, edelliskausi päättyi pettymykseen, jollaista ei oltu koettu lakeuksilla sitten vuoden 2005-06. Eli SPV ei selviytynyt play offeissa puolivälieriä pitemmälle. Pettymys oli iso ja karvas, mutta tuleen ei jääty makaamaan. Tämän mestaruuden perusta laskettiin niissä palavereissa, mitä joukkueen pelaajien perusrunko tuolloin keväällä pettymyksen jälkeen halusi läpikäydä. Ville Kuusela, Jarno Ihme, Janne Hulmi, Miika Malkamäki, Mikko Kohonen ja Tuukka Kiviranta mm. olivat niitä pelaajia, jotka hyvin pian kauden jälkeen halusivat purkaa kauden tarkasti, miettiä mikä meni pieleen ja sitten kootusti käydä asiat lävitse kanssani, ennenkuin edes seuraavan kauden joukkue oli vielä kasassa. Se oli yksi niistä merkeistä, jotka viittasivat jo siihen, että tästä kaudesta tulisi erityisella tavalla aiempaa aikuisemman joukkueen kausi.
Johtopäätökset pettymyksen jälkeen eivät olleet dramaattisia, mutta niin joukkueen kokoonpanoon kuin harjoitteluun tehtiin pieniä, mutta tärkeitä muutoksia.
Joukkue pysyi hämmästyttävän hyvin kasassa ja lisäksi saimme kaksi hyvää vahvistusta ulkopuolelta: Jalo Kouvosen Happeesta ja Niko Raunion Esport Oilersista. Harjoittelun painopistettä vietiin nopeuden ja voiman kehittämisen suuntaan unohtamatta vahvuuksiamme mm. kestävyyden osalta. Valmennusta täydennettiin ensin psyykevalmennuksen ammattilaisella Markku Tyynismaalla ja kesän mittaan Matti Pollarilla ja vielä alkusyksystä fysiikkavalmennuksen osalta Jiri Kirsilällä. Saimme kasaan monipuolisen ja tärkeät osa-alueet hyvin hallitsevan valmennustiimin.
Kun tähän yhdistyi sitoutunut, aikuinen eli koko joukkueen vastuulliseen menestymiseen tähtäävä pelaajisto, mahdollisuudet menestykseen olivat olemassa.
Kausi itsessään ei ollut todellakaan pelkkää voittokulkua, mutta isoja notkahduksia ei silti tullut missään vaiheessa. Alusta asti ymmärsimme mahdollisuutemme, mutta tiedostimme myös hyvin sen, että lähdimme esim. edelliskauden mestarijoukkue Happeeseen verrattuna monella osa-alueella takamatkalta. Kautta leimasi myös aiempaa avoimempi julkinen kritiikki kohdistuen pelitapaamme ja jopa sen vaikutuksiin pelaajiemme mahdollisuuksiin pärjätä maajoukkuetasolla. Minun kykyni valmentajana uudistua lajin kehityksen mukaisesti kyseenalaistettiin avoimesti, kuten myös kykyni löytää osaavan pelaajiston potentiaali nykyaikaisen ja menestyvän pelitavan rakentamiseksi. Myös joukkueen ja valmennuksen kyky työskennellä avoimesti ja yhtenäisesti tämän tavoitteen eteen asetettiin kyseenalaiseksi.
Vuoden vaihduttua tammikuussa joukkueen sitoutunut työ alkoi näkymään jo selkeämmin tuloksissa. Loppujen lopuksi hävisimme tämän vuoden puolella runkosarjassa yhden ottelun (tammikuun alussa Happeelle) ja play offeissa kaksi (välierissä SSV:lle ja finaaleissa Happeelle). Kotona emme kevätpuolella hävinneet kertaakaan. Joukkue tiesi selkeästi, mitä voittaminen vaatii, ja henkinen vahvuus luonnollisesti lujittui voittojen myötä. Tiesimme myös jo pudotuspeleihin lähtiessä, että takamatka edelliskauden kärkijengeihin oli ajettu kiinni ja vahvuuksiemme takia sattuman mahdollisuudet hävitä olivat käyneet pieniksi. Olimme oppineet ja kehitys oli konkreettisesti havaittavissa. Tammikuun alusta runkosarjan loppuun teimme 11 ottelussa 102 maalia ja pääästimme 44. Tämä tarkoitti 10 voittoa yhtä tappiota. Kun samalla koimme, että puolustuspelaamisemme tiivistyi, tämä antoi hyvät lähtökohdat kauden tärkeimpiin eli pudotuspeleihin.
Play offeissa voitimme lopulta 9 ottelua ja hävisimme kahdesti. Maalisuhde oli 58-41 (5,3 tehtyä ja 3,7 päästettyä ottelua kohden). Kaikissa sarjoissa olimme vähintään yhdessä ottelussa jatkoajalla asti. Voidaan siis sanoa, että pelit olivat tiukkoja, finaali jopa ennätystiukka. Johdimme peliä koko finaalisarjassa yhteensä minuutin ja kolme sekuntia. Kaksi voittoa tuli jatkoajalla. Kaikki tämä kertoo varmasti ainakin yhdestä asiasta. Olimme henkisesti äärimmäisen vahva joukkue. Halusimme todella voittaa ja etsiä aina siihen vaadittavan tavan. Tiesimme, että olimme hyvässä kunnossa, meillä oli mahdollisuudet voittaa ja myös sen, että olemme valmiita voittamaan ihan kaikki vastustajamme. Pystyimme osoittamaan kaikissa sarjoissa myös sen, että olimme oppivainen joukkue. Pelimme kehittyi sarjojen sisällä ja kykenimme aina löytämään tavan kääntää pelit eduksemme. Olimme oppimiseen kykenevä, aikuisen ammattimaisesti toimiva joukkue. Ehkä juuri se teki lopulta meistä piirun verran kaikkia muita parempia tänä vuonna.
Kiitoksiin:
Valmennuksessa Markku Tyynismaan kiinnittäminen oli minulle ykkösasia heti edelliskauden päätyttyä. Markku toi meille sellaisen selkärangan taaksemme, että lopulta tapa jolla mestaruus tuli, ei ollut meille yllättävä. Henkinen kantti kesti. Rautaiselta ammattilaiselta olen saanut itsekin oppia paljon. Ja ihan oikeaakin elämää varten.
Nuorisovalmennuspäällikön tehtävässä seurassamme toimivan Matti Pollarin kautta joukkueen video- ja pelilliset analyysit nousivat uudelle tasolle. Myös ajatuksellinen sparraaminen oli nyt päivittäisempää ja tässäkin otettiin askeleita oikeaan suuntaan. Ja kaikki erityisjärjestelyjä vaatineet salivuoroasiat, sparraajien haaliminen usein pikahälytyksellä, näissä homma pelasi nyt ihailtavasti ja ammattimaisesti.
Jiri Kirsilä oli alkusyksystä löytö, jonka arvo ilmeni todella vasta kauden myötä. Fyysinen kuntomme ja panostuksemme sai lopullisen silauksen, kun siihen yhdistettin tällainen osaaminen. Myös Jiri osoittautui piinkovaksi ammattilaiseksi alallaan.
Iso ja ihan oma kiitoksensa kuuluu valmennuksen apuun enemmän vasta loppukaudeksi ehtinyt Jori Isomäki. Siinä on todellinen salibandypiirien herrasmies, jonka positiivinen olemus ei voi olla tuomatta kuin hyvää tuulta joukkueeseen. Jorin kanssa myös pelilliset ajatukset saavat aina selkeyttä ja kun kyse on edelleen myös pelaajasta, joka voisi vallan hyvin vielä liigaakin pelata, näkemys myös sitä kautta on avartava.
Huippujoukkueen rakentaminen lähtee isosti tolppien välistä. Jarno Ihmeen ja Julius Kivimäen jatkamisen muodossa saimme joukkueeseen sellaiset osaajat maalille, että tiesimme, ettei tavoitteemme jäisi ainakaan sieltä kiinni. Ihme kuului myös joukkueen kapteenistoon, ja sitäkin kautta lukuisat keskustelut ja myös terävät sparraukset valmennuksen kanssa joukkueen eteen olivat alleviivaavia tälle teemalle.
Ajatus siitä, että voittaminen on kaikkien yhteinen juttu, jossa yksilöllä on kuitenkin se perusvastuu, vahvistui. Kivimäen rauhallisuus ja järkähtämättömyys loi sopivan kontrastin erittäin liikkuvan ja tulisieluisen Ihmeen rinnalle. Tähän osastoon täydennystä toivat vielä farmin puolelta Järvisen Pasi ja Hannulan Hannes sekä omista B-junioreistamme Lallukan Ossi. Ja vaikka näistä miehistä ainoastaan Pasi sai vastuuta maalilla myös pelikentällä, tämä osasto oli tiukoissa paikoissa meille supertärkeä. Yhtään harjoitusta ei vedetty ilman kahta maalivahtia.
Puolustajat Juha Kivilehto, Jyrki Holopainen, Petri Hakonen, Jalo Kouvonen, Miika Malkamäki, Harri Karjala, Henri Urmas, Eemeli Peltonen, Niko Mäkelä. Upea joukko huippuosaamista. Tällaista määrää laatua ei ole ollut SPV:ssä koskaan. Kivilehto pääsi nyt toisella kaudella siihen lentoon, mitä yhdeltä maailman parhaista voi odottaa. 
Juhiksen työ myös seuramme akatemiajohtajana ja taustoilla oli ammattilaisen jälkeä.
Holopainen osoitti, että vuosien työllä noustaan vääjäämättä askel askeleelta kohti ihan terävintä kärkeä. Hakosen spesiaaliosaaminen on lakeuksilla jo tuttua, nyt taas vähän laajemmin muuallakin. Kouvonen teki kovan liikkeen ja palasi takaisin A-junnuvuosien kotiseuraan ja juuri nyt Mäntän mies voi hymyillä ainoana kahden viimeisen kevään mestarina. Malkamäki ja Karjala, puolustajakolossit, jotka eivät kulmissa saaneet tälläkään kaudella kavereita, mutta ovat joukkueen sisällä äärimmäisen arvostettuja ryhtipelaajia.
Urmas, joka viimeisessäkin pelissä osoitti osaamisensa – penkiltä kentälle vastuuseen ja lopussa poikaa nostelemaan. Peltonen ja Mäkelä, kellä on tällaiset reservimiehet? Ei ainakaan koskaan aiemmin Spevellä. Myös harjoitusten tasossa kestimme vertailun, pitkälti näiden miesten ansiosta! Taso ei tippunut vaikka kaikki eivät peleille mahtuneetkaan.
Hyökkäjäosasto ikinuoren Mikko Kohosen johdolla. Sami Koski, Ville Kuusela, Janne Hulmi, Tuukka Kiviranta, Teppo Mäkelä, Henri Myllymäki, Jukka-Pekka Pelto-Arvo, Jari Hankkio, Erik Härkönen, Tommi Hakala, Niko Raunio, Sami Kujala ja Kari-Matti Viinamäki. Kun Kohonen iski voittomaalin Seinäjoki Areenalla, siinä kulminoitui monta asiaa. Liigan kaikkien aikojen maalikärki voittaa play offien pistepörssin ja lyö, kuinkas muuten kuin ilmasta, ratkaisupelin voittomaalin lakeuksien ennätysyleisön, yli 3100 katsojan edessä. Halu voittaa edelleen kaikkien vammojen ja vaikeuksien jälkeen. Mikko on tässä lajissa todellinen legenda jo eläessään. Todellinen sählyhörhö, joka rakastaa pelaamista ja itsensä likoon laittamista.
Koski, jonka kausi ei suinkaan ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Mutta tämä Ilmajoen ISB:n ja Tuomikylän kasvatti on pelaaja, joka tekee maaleja, joita on todella vaikea aina edes käsittää. Esimerkiksi Jyväskylässä pelatussa jäähallifinaalissa kavennusmaali etuyläkulmaan. Siinä paikassa tuollainen maali, minut se ainakin yllättää uudestaan ja uudestaan! Koski on myös tärkeä mies joukkueen taustoilla. Luulen, että kovin moni oman lajinsa tähtipelaaja ei tiedä konkreettisesti paljoakaan siitä perustyöstä, mitä tarvitaan vaikka ottelutapahtuman onnistumiseen, Sami Koskeen verrattuna. Mikään ei ole tullut Seinäjoella helposti ja sen tietää hyvin myös Koski.
Hulmi, joka kulki jälleen kauden ajan kaikki ne matkat Säkylästä Seinäjoelle, ja ylivoimaisesti suurimman osan yksin. Ja kaikkien vastoinkäymisten jälkeen toisessa finaalissa ketjumuutoksen jälkeen nousi jälleen yhdeksi finaalien ratkaisijoista.
Janne Hulmi iski myös SPV:n ensimmäisen pudotuspelimaalin mallia 2015.
Kiviranta sytyttäjänä niin kentällä kuin pukuhuoneessa. Ehkä kaikkien ei ole helppo uskoa sitä, mutta tämä mies jos kuka on se, joka saa jokaisen uuden tulijan kokemaan itsensä tervetulleeksi ja arvokkaaksi tähän jengiin.
Myllymäki, jonka kanssa jokainen tässäkin porukassa saa heti pelinsä helpommaksi. Nöyrää, mutta samalla äärimmäisen rajua työtä koko ajan omalle joukkueelle. Ja kaksinkamppailuvoimaa ja pohjalaista sisua töysäläiseen tapaan. Pelto-Arvo, joka tuli suuren yleisön tietoisuuteen samalla tavalla kuin joukkueeseenkin. Ei voi kuin ihailla liikettä, sitkeyttä ja päättäväisyyttä, jolla nuorukainen painaa kentällä. Hankkio, joka nyt viimeistään pelasi itsensä seinäjokelaisten sydämiin intesiivisellä ja uskomatonta energiaa puhkuvalla pelitavallaan. Hankkion hienon kauden katkaisi hänen vakava loukkaantuminen välierissä, mutta tästä miehestä kuullaan vielä. Härkonen finaaleissa taas elementissään vaikean kauden jälkeen. Kun vaikeimmilla hetkillä oli vain lause: voit vielä ratkaista koko jutun. Ja niinhän siinä kävi, yksi keskeisistä ratkaisijoista niissä kaikista tärkeimmissä peleissä.
Hakalan työmoraali läpi kauden. Isompaan vastuuseen vasta tänä vuonna ja luottamukselle hieno kiitos. Samoin Raunion työmoraali myös läpi kauden, vaikka loppukausi jäikin pienemmälle vastuulle. Ja Kujala loukkaantumisen jäljiltä farmimiehen roolissa, mutta niinikään tasoamme nostamassa – päivittäisen tekemisen taso harjoituksissa oli meidän kivijalka isosti sparrausosastomme kovuuden ansiota. Hyökkäjäosastolla nähtin myös kahden pelin osalta SB Vaasan riveistä Kari-Matti Viinamäki. Siinäkin on mies, jonka energia sopi tähän joukkueeseen antaen vielä joulun aikaan lisäpotkua jokaisen joukkueen vakiokokoonpanossa olleen tekemiseen.
Pelaajamme eivät kuitenkaan ole pelkästään pelanneet, vaan tähän matkaan mahtuu todella iso määrä edustustehtäviä, talkootyötä, joukkueen juoksevien asioiden hoitoa… Tältäkin kannalta katsottuna nämä miehet todella ansaitsivat täyttymyksen kaikesta vaivannäöstä. Ja tässä ei ole mitään ylimääräistä mestaruuden jälkeistä fiilistelyä, tämä joukkue vaan on kaikessa tekemisessään näyttänyt sitoutumisensa yhteisen tavoitteen eteen. KIITOS VELJET, PELIVELI TODELLAKIN NIPISTI!!
Ja huoltojoukkomme Petri Rannan ja Jere Ojalan johdolla. Pertti Ahokas, Tero Heinämäki ja Vesa Pihlajasalo sekä satunnaistuuraaja Kimmo Mäkelä. Tämä joukko on aina pitänyt tasonsa, vaikka joukkueen esitykset olisivat ailahdelleet. KIITOS HUOLTO!
Kiitos kuuluu myös SB Vaasalle ja erityisesti Marko Luomalle. Farmiyhteistyömme oli jälleen aitoa yhteistyötä. Markon kanssa homma on alusta asti toiminut todella luontevasti ja aidosti pelaajien parasta ajatellen. Ja myös sieltä apuun hälytetyille pelaajille, kun ukkoja putosi kauden eri vaiheissa: jo mainittujen, Pasi Järvisen, Hannes Hannulan ja Kari-Matti Viinamäen lisäksi myös harjoituksissa käyneille sparraajille Joona Kukolle, Sami Hillulle ja Olli-Jussi Sariolalle.
Ja kaikki muut sparraajat kauden aikana, joista taajimmin mukana olivat junrioripuoleltamme Aution Janne, Nyrhisen Henrik ja Lassilan Jussi sekä myös Rengon Verneri, Noposen Visa ja Ritarannan Lassi. Lisäksi usein apuun hälytetyt Koposen Tony, Lamminmäen Martti, Hautalan Joona ja Hautabackan Arttu sekä ikinuori maalivahti Hannu Mäenpää. SPV2:n puolelta ainakin Marttilan Harri, Ylä-Ilomäen Markus, Jämbäckin Niko, Leinosen Lasse, Väljän Ari-Pekka. Kesäajalla myös Saarelan Miko ja satunnaisemmin mm. Jokirannan Elias. Niinikään tässä sparrasuosastossa myös edelleen joka kerta työmoraalia nostattanut takavuosien teräspuolustaja Pasi Rautava. Iso kiitos!!
Mestaruuden tekijöistä yksi mielenkiintoinen on bussikuskimme Timo Väyrynen. Vuoden tauon jälkeen Väykkä toimi jälleen kuskinamme. Joukkueessa tällä kertaa päätimmekin, että yksi mitali toimitetaan tälle hovikuskillemme, joka elää tarinaamme mukana sydämellä ja sielulla. Kun bussi aina kaartoi turvallisesti Urheilutalon parkkikselle pitkienkin reissujen jälkeen, kaikui ilmoille jokaisen suusta: ”kiitos Väykkä”!
SPV:n kotiottelutapahtumat ovat melkoinen ponnistus ja niiden takana henkilö numero yksi on seuramme puuhanainen ja sihteeri, Tuulikki Kangasluoma. Tuulikki huolehtii aina ensimmäisenä ja viimeisenä, että kaikki on kunnossa. Eikä todellakaan pelkästään ottelutapahtumissa, vaan myös seuran taustoilla ihan joka tasolla. Totuushan on, että jos Tuulikki ei tiedä jotain asiaa, sitä ei tiedä sitten kukaan tässä seurassa. En voi kyllin kiittää, mutta todella sydämellinen kiitos!
Ja ottelutapahtumien taustalla on melkoinen joukko muitakin todellisia SPV-ihmisiä. Järjestyksenvalvontavastaava Timo Syrjälä, joka on ollut ihan alusta asti tässä pestissä. Mainos- ja kentän rakenteisiin liittyvissä asioissa Toivo Koski, joka on aina valmis auttamaan. Oikeana kätenään Ari Hietala koko perheensä kanssa.
Kuuluttajat Toni Kivistö ja Toni Kurkimäki. Ei liene sattumaa sekään, että näitä miehiä kotiyleisö rakastaa ja vieraat joskus jopa vihaavat. Tosiasiassa molemmat ovat aitoja ammattilaisia, mutta uskaltavat siitä huolimatta olla myös tunteella mukana tässä tarinassa. Ja jos joskus joku on mielensä pahoittanut, nämä miehet osaavat myös ottaa rakentavaa palautetta vastaan.
Ja kukas sen muuten paremmin osaisi: ”Hyvä naiset ja herrat, kättä yhteen!! Seinäjoeeeen Peliveljetttt!!”.
Saman pöydän äärestä löytyy myös toimitsijaeliittiä parhaimmasta päästä eli Tuulikki Muilu, joka myös nähdään lähes jokaisessa SPV:n junnuturnauksessa kun toimitsijoita tarvitaan. Edelleen toimitsijavastaava Jussi Palo, joka varmistaa, etteivät sähköiset kokoonpanot ole sekaisin. Tuomo Volmari, joka taitaa olla Tuulikin ohella eniten toimitsijatöitä tehnyt henkilö edustuksen peleissä tässä seurassa. Tuula Kujala, joka huolehtii VIP-vieraiden palvelutasosta. Hannele Kiviranta, fanimyynnin emäntä, joka aina iloisesti tervehtii niin pelaajat kuin katsojatkin. Mika Autio, joka hoiti kotiottelujen laukaisu- ja torjuntatilastoinnit liigalle viimeisen päälle. Sami Pakkala, joka piti huolen VIP-vieraiden ottelunalustunnelmista haastattelujen muodossa. Jarmo Kujala, joka on mukana aina auttamassa, kun apua tarvitaan. Ja kaikki järkkärit ja muut talkoolaiset ja toimihenkilöt, teitä kiitän näin yhteisesti, vaikka jokainen teistä ansaitsee oman kiitoksensa.
SPV2:n huikea porukka, joka hoitaa aina liigamaton levityksen ja pleijareissa myös purkamisen. Tämän lisäksi olette tärkeä porukka minulle oman fyysisen kuntoni hoitamisessa ja ikuisen pelihaluni jakamisessa. Kausi 3. divarissa oli kaikkine harjoituksineen ja tapahtumineen yksi niitä tärkeimpiä juttuja, mistä ammennan vastapainoa valmentamiselle. Markus Ylä-Ilomäen ja Sami Kankaanpään johdolla koko porukalle julkinen kiitos tässä.
On myös ilo ja kunnia kiittää SPV ry:n hallitusta Asko Mäyryn johdolla ja kaikkia toimihenkilöitä, jotka olette tässä mukana!
Ja ihan jokaista pelaaja, huoltajaa, isää ja äitiä, siskoa ja veljeä tässä seurassa. Tämä on suuri, mutta mahtava perhe. Mikä ilo jakaa teidän kaikkien kanssa tämä. Olla sankareita kaikki, ihan jokainen!
SPV Salibandy Oy:n osakkaat: Jari-Pekka Koponen, Joni Nelimarkka, Ville Kivimäki, Jari Tuomela, Asko Mäyry, Tuulikki Kangasluoma, Tomi Järvinen, Tapio Rinta-Valkama, Roope Pietilä & Mikko Kohonen, Sami Pakkala, Markus Ylä-Ilomäki ja Harri Erkkilä. Ja myyjämme ja managerimme Tony Joensuu. Siinä on mies, joka tietää mitä on myydä ja markkinoida salibandya Seinäjoella.
Led -tauluexpertti ja koko SPV:n taipaleen alusta asti kulkenut ideamoottori, Octoledin toimitusjohjaja Samuli Kivimäki. Sinun ja Erkkilän Harrin ansiosta Seinäjoella on ylipäätään jättiledscreeni peleissä. Kiitos myös Erkkilän Harrille streemauksista, Tommi Yli-Kortesniemelle selostuksista ja lehdistötilaisuuksien haastattelujen hoitamisista ja Mikko Helaselle kommentaattorin ominaisuudessa. Unohtamatta Matteus Markkoa, jonka on pitänyt huolen otteluennakoista ja -raporteista kotisivuillemme. Ja kotisivujemme uudistuksen ja ylläpidon osalta Markus Ylä-Ilomäki. Onneksi on tällaisia ammattilaisia, joilla on sydän paikallaan ja tällaiseen tekemiseen palo.
Kaikki yhteistyökumppanimme.
Klisesti mutta niin todellisesti: ilman teitä tämä koko juttu ei olisi mahdollista! Ja sitoutuminen tälläkin sektorilla. Ehkä se on pohjalaisuuttakin, mutta oli mitä tahansa: nöyrin kiitos teille yhdessä ja erikseen!
Erityiskiitokset liikuntatoimelle Anne Kotilan ja Kari Tuovilan johdolla. Ja Urheilutalon henkilökunnalle Jokke Torssosen ja infon naisten johdolla. Pelien ohessa se arkinen harjoittelu olisi aika hankalaa, ellei kaikki sujuisi hienosti aina kun saavumme harjoituksiin tuttuun ja hienoon kotihalliimme.
Näiden lisäksi haluan kiittää kovasti myös työyhteisöäni, Seinäjoen Yhteiskoulua. Keittiön väki, siivousväki, oppilaat, opettajat tiistaivuoron M-P Lehtomäen, Jarkko Laitamäen, Antti Rajamäen, Lassi Kivistön, Minna Päivölän, Päivi Vähäpesolan ja Laura Jokirannan johdolla, vahtimestari Pentti Syrjämäki, rehtori Jari Noponen. Mitä myötäelämistä ja aitoa kannustamista! Erityisesti haluan osoittaa sydänlämpimät kiitokset kahdelle opettajalle: Mari Mäntyselle, joka on tänäkin keväänä, etenkin finaalisarjan yhteydessä jakanut mahtavia kannustusviestejä. Ja sitten vielä kollegani, Tuula Sarajärvi, jonka erityisen ystävyyden myötä tuki ja kannustus on hämmästyttävän väsymätöntä, välitöntä ja voimaannuttavaa. Kiitos!
Ja kaikille teille ystäville lähellä ja kaukana, jotka jaksatte viestin lähettää tai tavatessa tsempata! Niihin ei koskaan kyllästy!
Mutta ilman perhettäni ei olisi tätä mahdollisuutta. Isäni ja äitini. Veljieni tuki Ilmon, Jarin, Tenhon, Mikan, Kain, Jukan ja Jonin toimesta unohtamatta Jampin ja Merjan viestejä. Tästä porukasta olen saanut elämän korkeakoulun joukkueessa toimimiseen. Mikä mieletön pääoma!
Ja oma rakas perheeni. Kaikki se arki, jonka tunnette hyvin. Usein kiire, joka estää toteuttamasta monta asiaa. Ja silti teidän rakkautenne. Kun lähden peliin ja paita on silitettynä ja housut viikattuna valmiiksi eteisessä. Tai kun saavun vieraspeleistä monesti aamuyöllä kotiin ja eteisen valo palaa, piha kolattuna ja koti on siisti ja puhdas. Noina hetkinä usein polvistun sänkyni viereen ja kiitos Korkeimmalle lähtee syvältä. Kiitos rakkaat Jemina, Jesse ja Jenna. Ja ihana Minna, vaimoni, lasteni äiti, paras ystäväni ja turvani!
Olen aina ihaillut taitoa, oli se sitten urheilussa, käsityössä, tekniikassa, taiteessa tai musiikissa. Koska en itse osaa esim. musiikissa juuri mitään, lainaan tähän loppuun muiden taitavuutta eli Juha Tapion varhaisemmasta tuotannosta laulua, joka on yksi niistä itselleni tärkeistä tälläkin matkalla. Olen tätä käyttänyt ennenkin, mutta tässä tapauksessa vanha laulu parempi kuin pussillinen uusia.
Matka jatkuu.
Kiitos!
19.5.2015
Tommy Koponen
”If you meet me and forget me, you have lost nothing. But if you meet Jesus Christ and forget him, you have lost everything”.
