02.11.07 Allu vs. Satu

Kirjastonhoitaja kävi tapaamassa Speden treeneissä maalin suulla hääränneitä veräjänvartioita. Allu ja Satu riisuvat hanskat hetkeksi ja ottavat tällä kertaa toisistaan mittaa paperilla ja ilman suojavarusteita. Hoidetaanpas esittelyt ensin, ja tällä kertaa saatte tehdä sen itse. Eli esitelkääpäs toisenne.

Satu: Kollegani, Allu. Tämä nopearefleksinen maalivahti hoitaa myös monia muita asioita tolppien välissä oleilun ohella. Joukkueen lääkekaappi, osoitekirja, huoltoasema-asemaopas, nettihenkilö jne… listaa voisi jatkaa loputtomiin.. J Siis lyhyesti ja ytimekkäästi.. Allu hoitaa!

Allu: Satu on 23-vuotias agrobaattimaalivahti, joka on laskeutunut Pyhäjoelta 8-tietä Vaasaan ja kulkeutunut sieltä Speden maalin suulle kiusaamaan joukkuekavereitaan ja vastustajiaan. Pieni ja pippurinen ilopilleri reeneissä ja pelimatkoilla. Sopivan hullu ollakseen maalivahti.

* Mikä on maalivahtina olemisessa parasta?

Satu: Parasta on olla maalivahti.

Allu: Vaikea verrata mikä siinä on parempaa kuin kenttäpelaajana oleminen. Kumpaakin kun on tullut kokeiltua. Yhtä paljon joutuu molempiin paikkoihin reenata, joskin reenit saattavat olla vähän toisentyyppisiä kuin kenttäpelaajilla. Parhaimpia hetkiä ovat varmaankin ne kun saa läpiajot ja rankkarit torjuttua sekä näkee pelaajien ilmeet sen jälkeen.

* Kenttäpelaajille tuntuu olevan aina niin tärkeää, millainen pelipaikan kenttä on. Muovimatto on suurimman osan suosikki, kun parketti taas on se liukas ja epätasainen. Maalivahti haluaa kentältä hieman erilaisia ominaisuuksia, kuin kentällä mailan kanssa kirmaava pelaaja. Joten, mikä on mielestäsi se paras kenttä ja pallon väri?

Satu: Ehdottomin suosikki on parketti… ja pallon väri punainen.

Allu: No tähän on helppo vastata, kyllähän se on parketti. Valitettavasti vain ei Pohjanmaan lakeuksilta niitä hirveemmin löydy. Pallon väri riippuu hyvinkin paljon pelipaikasta ja sen värityksestä. Jos kotiareenaamme ajatellaan, niin kyllä pallon väri täytyy olla vanilja. (Edellisellä maton värillä se oli ehdottomasti punainen)

* Pelaajilla on usein ”taikauskoisia” tapoja, mitä pitää toistaa pelissä tai ennen peliä. Kertokaa omistanne?

Satu: Ainakin kotipeleissä pitää kuulla AC/DC:n Thunderstruck alkulämmössä.. ja Allun kans tsemppiläpsy ennen pelin alkua…

Allu: Mun tarvii saada juoda kahvia tarpeeksi monta kuppia ennen peliä muuten päivä ei pääse käyntiin ollenkaan. On joitakin tapoja joita ei tässä parane kertoa. Pukkarissa pitää aina laittaa maalivahdinkamppeet päälle oikeassa järjestyksessä. Sitte tietenkin alkulämppäri tietyn kaavan mukaan. Sadun kanssa meillä on pelin aikana erien alussa tsemppiläpsy sekä siihen liittyvä pieni tuijotus.

* Sitten astutaan Sepon kyytiin. Mitä on mielipuuhaa pelimatkoilla?

Satu: Puhutaanko nyt meno vai paluumatkasta? No yleinen hörhöily..

Allu: Se vähän riippuu pelimatkan pituudesta. Pitkillä matkoilla mennessä tykkään lueskella ja jutustella kuskin kanssa. Paluumatkat ovatkin sitten asia erikseen ja tunnetusti ovat Speden matkoilla erittäin mukavia. Teen paljon paluumatkoilla nettisivuja valmiiksi niin ei sitten tarvi kotona niitä väsäillä. Omilla autoilla jos reissaamme, niin ajaminen on mielipuuhaa, kun noita kilometrejä ei auton ratissa vuodessa muuten kerry (40 000km/vuosi).

* Kumpi osallistuu ahkerammin laitojen keräämiseen?

Satu: Nyt pistit pahan.. laitojen keräys taitaa mennä aika fifty sixty.. eli Allu.

Allu: Fifty-fifty (ei kumpikaan).

* Jakakaa meidän kanssamme vanhimmat salibandymuistonne. Joku muisto uran alkuajoista, mikä on jäänyt jostain syystä mieleen?

Satu: Joskus yläasteella ku uraani aloittelin, meillä oli kuutoskuntien turnaus ja voitettiin se. Finaalissa oli vastassa saksiniekat, jotka oli just voittanut C-tyttöjen kultaa. Se oli hienoa se.

Allu: Olipas paha.. siitä on niin ***** kauan kun on alkanut pelaamaan, niin ei tahdo muistaa uran alkuaikoja ja mitä muistoja sieltä on. Huonoista muistoista tuli kyllä mieleen heti ensimmäisen kauden jälkeinen polvileikkaus. Kuten kaikki varmaan tietävät, niin polvet joutuvat hirveälle koetukselle maalilla ja uran alkuaikoina kun ei pahemmin noita suojuksia maalivahdeille ollut suunniteltu.

* Tässä joukkueessa on ollut hyvin kiihkeitä suhteita omiin autoihin (ja automerkkeihin), ja Satun auto onkin jo aikaisemmissa kirjoissa saanut osakseen ansaitsemaansa huomiota. Jatketaan vielä sillä linjalla, joten kehukaa kilpaa toistenne autoja.

Satu: Allun auto Opel vectra tdi 2.0. Allun ooppeli on oikee tilaihme.. sieltä tapaa löytyä pahvilaatikko poikineen ja vielä mahtuu muutama ihminenkin kyytiin.. Turpotiisseli kuskaa Allua Vaasa-Seinäjoki väliä melkein joka päivä ja hyvin tämä saksalaisten tekemä pirssi on kestäny. Ja totta kai Allun autosta löytyy gps jolla löytää kaikki paikat. Ei voi muuta sanua ku et komia on.

Allu: Tercel on vm. -81, hieno metallinhohtosininen 1.6 bensakoneella. Ikään nähden erittäin hyväkuntoinen. Ikänsä puolesta Tercelin voisi rekisteröidä museoautoksi, mikä nostaisi sen arvoa. Auto on erittäin näppärä kaupungissa liikkuessa pienen kokonsa nähden. Takakontista löytyy kuiteskin tilaa kuskata isommatkin tavarat. Toyotan laatuun ja kestävyyteen voi luottaa myös pitemmilläkin matkoilla. Tercelin varaosat ovat halpoja ja siinä ei ole turhan monimutkaisia hienouksia joten korjauksetkin hoituvat omatoimisesti.

* Noiden kehujen jälkeen on kyllä vaikea valita, kumman ottaisi.. Lopuksi, saadaan nauttia pieni kulttuuriannos, eli sepittäkää runo toisistanne.

Satu: Allulla mitaleita kaapissa on,

joukossa mm-kulta suopotkupallon.

Kuuluu joukkueen senioreihin,

näihin uskollisiin karpaaseihin.

kokenut joukkueen ylä- ja alamäet,

tietää miten liikkeelle saa rookiet.

Jos joskus jotain tarvitset,

siitä vain Allulta kysäiset.

Toivottavasti jatkaa myös tulevaisuudessa,

ei ole nimittäin Allua toista.

Allu: Saturinsessa palloja Speden maalilla torjuu,

vastustajan usko maalintekoon horjuu.

Satu vikkelänä kärppänä maalilla pallot kopiksi nappaa,

ja vastustaja päätä seinään hakkaa.