"22.12.07 Kapteeni käväisi kirjastossa"

 

 

Vielä näin joulun alla kirjaston hyllyjen välissä kierteli edustusjoukkueen kapteeni Kata. Kirjat hetkeksi sivuun, esittelepä itsesi ja valaise hieman pelihistoriaasi.

 

Oon Kata, 26 v. ja tällä hetkellä asustelen Nurmossa perheen kanssa. Salibandya pelaan nyt kuudetta kautta, viime kausi oli välivuosi. Säbänttiura alkoi joskus Evijärvellä sählyä pelaillen, Seinäjoelle muutettua pääsin oikeaan joukkueeseen mukaan. Kaikki sarjapelit oon pelannu Spedessä.

 

Teillä on suloinen pieni Kiira-tyttö. Onko pelaajan ja äidin roolien yhteensovittamisessa ollut vaikeuksia?

 

Tällä hetkellä ei ainakaan vielä oo mitään omantunnontuskia, kun oon päivät kotona tytön kanssa. Mukava vaan kun on iltaisin jotain tekemistä aikuisten ihmisten seurassa ja pääsee harrastamaan. Siks varmaan mulle iskee aina puheripuli treeneissä, kun on sellaisia kuulijoita jotka osaa vastata jotain takaisinkin :)

 

Onko jo suunnitelmat tulevaisuutta varten valmiina, eli tuleeko tyttärestä salibandyn vai pesäpallon pelaaja? Vai olisiko joku muu laji ehkä sopivampi..?

 

Voi olla että lapsi saa molemmista lajeista tarpeekseen kun raahataan lähes joka viikonloppu katsomoon pienestä pitäen. Ite oon suunnitellut että Kiira tykkäis vaikka tenniksestä tai golfista, niissä kun voi naisetkin päästä kunnolla tienaamaan.

 

On hyvä, että vanhemmat ovat miettineet nämä asiat valmiiksi, niin ei tarvitse lasten sitten kuluttaa aikaa ”väärissä” harrastuksissa. Olen huomannut, että kaatumiset pelikentällä on jäänyt vähän vähemmälle tällä kaudella. Luuletko, että äitiys on parantanut tasapainoaistiasi, vai onko se vain tehokkaan harjoittelun tulosta?

 

Tehokkaasta harjoittelusta ei ainakaan voi olla kyse, ehkä just harjoituksen puutteesta.. Oon kyllä koittanut kovasti tsempata ja pysyä pystyssä, mut ehkä näennäinen tasapainon parantuminen johtuu siitä ettei pää enää toimi nopeampaa kuin jalat. Joko oon tullut tyhmemmäks tai nopeammaks :)

 

Eikös Marja-Liisa Kirvesniemikin hiihtänyt parasta kauttaan juuri synnytyksen jälkeen J. Sinut valittiin syksyllä joukkueen kapteeniksi. Mitä se sinulle merkitsee, ja onko hommassa jotain vaikeaa / epämiellyttävää?

 

Valinta tuli itellekin yllätyksenä, kukaan muu ei vissiin oikein suostunut kapteeniksi. Kapteeninvalinta merkitsee itelle paljon, ohan se joukkueen äänestyksen tulos. Oon varmaan tehnyt sitten jotain oikein, vaikken peleissä pisteillä juhlikaan. En osaa oikein olla mikään kova tsemppari, vaan yritän enemmän omalla esimerkillä johtaa joukkoja. Mitään epämiellyttävää tehtävässä ei oo vielä ollut, enkä usko että onkaan. Hankalaa on joskus sumplia asioita, isossa naisporukassa kun riittää erilaisia näkemyksiä, vaikkei mitään paljonpuhuttuja kriisejä ookkaan ollut. Ja sitten se sääntöjen muistaminen.. Mutta loppujenlopuksi näin hyvän porukan kapteenina on helppo olla kun ketään ei tarvitse patistella työskentelemään joukkueen eduksi.

 

Niin, vieraskirjan mukaan joukkueen sisällä on tosiaan ollut eripuraa.. hassua tosiaan, ettei joukkue itse sitä ole huomannut! Mistä muistat tämän kauden "kiikkustuolissa", eli mikä tekee siitä erilaisen muihin kausiin verrattaessa?

 

Toistaiseksi tämä on ollu ihan tavallinen kausi muitten kausien joukossa.

Mutta katotaan sitten loppukaudesta, toivottavasti sillon on hienoja asioita muisteltavana ja ollaan saavutettu asetetut tavoitteet.

 

Olet myös valmentanut tyttöjunnuja. Mitä ovat mielestäsi tärkeimpiä asioita

mitä pelaajanaluille tulisi opettaa?

 

Kaikkea mahdollistahan kannattaa opettaa, tietysti reilun pelin hengessä. Yksilötaidot on tärkeitä, mutta yhtälailla myös joukkuepelaaminen. On niin vaikeaa erottaa muutamaa tärkeää asiaa. Valmentajan ihannepelaajahan on joukkuepelaaja, joka on tarvittaessa myös röyhkeä ja tekee itse ratkaisuja. Tykkäisin nähdä junnupeleissä enemmän kovuutta (tietysti puhtaita kontakteja)halonhakkuun sijaan.

 

Tuomarilinja tyttöjen peleissä tosiaan hyväksyy halonhakkaukset, mutta puhtaat vartalokontaktit vihelletään. Millainen olisi kaikkien aikojen Spede ”ihannekenttä”?

 

Tää oli vaikea kysymys, ottaisin omaan joukkueeseen lähes kaikki kenen kanssa oon joskus pelannut. Hyökkäyksessä olisi Katja, Marsu ja Niemenmaan Petra, puolustuksessa itsekkäästi minä ja Tupsu koska haluaisin päästä pelaamaan tuon hyökkäysketjun kans ja maalissa Satu.

 

Mukavaa, kun näyttää tämän kauden joukkueesta löytyvän valtaosa ”suosikeista”. Lopuksi saa perinteisesti lähettää terveisiä tai jos jäi jotain sanomatta..

 

Hyvää joulua kannattajille ja tukijoille, ja olkaahan mukana jatkossakin!