|
¶¶¶ SPEDE ¶¶
Marraskuinen Tervehdys Spede-fani!
Jo alkaa olla lehdet puista pudonneet, ensilumi tavoittanut maan ja säbäkausi on täydessä vauhdissa. Niin myös Speden leirissä on kaivettu viimeisetkin rituaalit pelipäivän ohjelmaan ja pelaajan juhlapäiviä vietetty viikonloppuisin.
Viimeiset reenit ennen kauden alkua saatiin läpivietyä enemmän tai vähemmän luottavaisin mielin. Aina se kausi tulee kuitenkin puskista, vaikka ensimmäisen pelin ajankohta on jo hyvissä ajoin tiedossa. Reeneissä tekeminen oli kuitenkin kohtalaisen hyvää, sillä ainahan on parannettavaa, jopa SSV:n miesten joukkueella… Exelin tilaukset saapuivat lakeuksille hitaasti, mutta varmasti ja kaikki oleellinen oli kuta kuinkin tullut kauden alkuun mennessä.
Koitti päivän lokakuun 6. Spedettäret pakkasivat kimpsut ja kampsut mukaan ja suuntasivat bussin nokan kohti etelää. Joo, isoolle kirkoolle, kuten meilläpäin on tapana sanua. Tiedossa oli siis kohtuu puuduttavaa matkustamista hyvässä seurassa. Puuduttavaa siksi, että linjamasbiilissä tultiin istumaan useampi sata kilometriä ja pähkäiltävää riitti sunnuntain varalle, ettei tulisi kokovartalo puudutusta illan peliä odotellessa… Kaikki olivat saapuneet tutulle ja turvalliselle lähtöpaikalle ABC:lle keskustan sydämeen pelipaidat yllä ja hikinauhat ranteissa. Onneksi Hyvät Halpamatkalaiset saivat Allun toimesta silmien väriin sopivat asut ylleen ja pelipaidat saivat vielä hetken odottaa käyttöä. Iloisia ilmeitä, sopivia collareita ja malttamattomia pelureita lähti kohti Lohjaa.
Mennessä pysähdyimme Pirkkalan ABC:lle tankkaamaan kukin parhaalla katsomallaan tavalla. Vatsat täynnä jatkoimme busseilua kohti määränpäätä. Ai niin, taisi se Hansu nukkua jo menomatkalla tulomatkasta puhumattakaan…J Kukin alkoi siis valmistautua peliin omalla tavallaan. Muutamilla oli napit korvillaan musan luodessa tunnelmaa. Suurin osa kuitenkin taisi ammentaa hyymöriä aina hauskoista Kummeleista. Sieltä tarkkakorvaisimmat poimivatkin jo muutaman sloganin tuleviin peleihin. Siis jos spedettären suusta kuuluu lightisti räävitöntä tekstiä, niin syy on yksin ja ainoastaan Kummeli-huumorin.
Lohjalla alkuverkka sujui totuttuun tapaan, kukin tyylillään. Yhdessä kuitenkin mentiin kentälle, kuten oli aiemmin sovittu. Kentän koko ja lattia saivat spede-tytön mietteliääksi. Voi jösses! On niin monenmoosta maailmalla… No ei siihen kannattanu sen enempää ajatuksia uhrata. Sama se tulisi olemaan kaikille vastustajille. Kotijoukkueen luulisi olevan kovakuntoinen, kun saa pienen kentän edun itselleen. Nooh… niin voisi luulla, mutta eipä taida siellä valmentaja kuitenkaan olla tyytyväinen kesän hikoiluihin urheilumielessä. Toista se on täällä lakeuksilla mäkijuoksuineen ja -vetoineen…
Joukkueen jokainen jäsen oli tiedostanut sen seikan, että nyt pelataan pisteistä. Peli oli kaiken kaikkiaan normisääntöjä noudatteleva kauden avaus. Ennakkoasetelman mukaan Speden tulisi hoitaa homma rutiinilla kotiin. Kyllähän me hoidettiinkin, mutta eihän se nyt aivan helppoa ollut, 4-3 kuitenkin. Olihan se eli välillä aikamoista sählyä, mutta kuten sanotaan: ”Voitto on tärkein, ei tyyli, millä se otetaan.” Innokas junnufani kuvaili läpi pelin sen olevan kovin hikistä! Ja tottahan tuo puhuikin… Toisella erätauolla Spede turvautui hengenkohotuksessaan tv:stä tuttuun pumppu-lauluun. Spedettärellä ja jollakin osaa yleisöstä ainakin oli kivaa! Ja laulu todellakin toimi!
Hetsku taisi olla teurastusjonossa ensimmäinen, sillä ilman verta, hikeä ja kyyneleitä ei tätä peliä läpiviety. Pari Rookieta pääsi heiluttamaan maaliverkkoa ja näin ollen ensimmäiset divarimaalit olivat tosi asia. Lopussa peli meni vielä kaikessa hässäkässään jännäksi, mutta 60 minuuttia tuli täyteen ja Spede julistettiin voittajaksi. Kevyen loppuverkan jälkeen kamat kassiin ja BB-talon kautta hotellille suihkuttelemaan.
Huoneet oli jaettu etukäteen, joten haisevat samaan, kuorsaavat samaan ja loput sekoilevat sitten omaksi. Muutama pohjalainen hyödynsi etelän reissun menemällä tuttujen/sukulaisten petille lepäämään. Suihkuttelun ja muutaman aikataulutiedustelun jälkeen nälkäinen ja urheiluhenkinen vaatetus yllään oleva Spede-poppoo kokoontui hienosti pukeutuneiden hienostoihmisten keskelle ja lähti etsimään apetta. Harmittaa niin vietävästi, kun Tarjakaan ei ollu kotona, kun siltä olis varmaan saanu jotain pientä snacksiä. On olihan sen naapurissa tietty erilaisia nakkimyyjiä, mutta päädyimme kuitenkin nauttimaan jotain värikkäämpää. Niinpä etsiminen jatkui… Kyllähän tuo etelän meininki pohjalaisen pään saa pyörryksiin… Kyllä oli kylän raitilla väkiä enemmän kuin Sepsin pelissä, mutta saman verran varmaan kuin tulevan Sepsin ja TP:n yhteisen edustusjoukkueen ensi kesän pelissä...J Väen paljoudesta huolimatta jokainen Spedeläinen löysi paikan pöydän äärestä itselleen ja murua rinnan alle. Hyvää oli ja täytehen tuli! Se oli kuitenkin pääasia. Siitä oli hyvä jaloitella takaisin hulppeaan Scandic:iin elbaamaan ja valmistautumaan huomiseen peliin.
Jokainen oli nukkunut enemmän tai vähemmän hyvin, mutta nukkunut kuitenkin. Hissukseen Spedettäriä alkoi valumaan hotellin runsaalle aamupalalle. Voi kun olis tajunnu ottaa äiteen isoon Tupperware-boxin mukaan ja kerätä välipalaeväät sinne. Oli sitten niin monenmoosta tarjolla, ettei millään pystyny nauttimaan edes puolestakaan pöydän antimista. Maittavan aamiaisen jälkeen saimme onneksi pitää huoneet klo 14 asti, joka helpotti päivän aikataulua, sillä peli oli vasta klo 18.30. Vapaa-ajan jokainen vietti parhaaksi katsomallaan tavallaan; oppivaiset kaivoivat koulukirjat esiin, jotkut lähtivät ulkoiluttamaan toolbagia, jokunen hyödynsi ajan jatkamalla kesken jääneitä unia ja loput tekivät mitä tekivät.
Ehtoo koitti ja Vuosaari löytyi. Oli aika jälleen juhlahetken! Vastassa SSV ja tarjolla 2 pistettä kotimatkalle mukaan. Tulevat säbäilijät olivat vallanneet meidän pukkarin, joten hetken pienen siinä käytävällä odoteltiin ennen kuin päästiin tositoimiin alkuverkan yms. rituaalien ja riittien suorittamisen osalta. Kuten eilen, niin tänäänkin, jokainen tyylillään. Kentälle kuitenkin yhdessä, perussetti läpi ja vielä ennen peliä pukkariin suoristamaan sukat, oikomaan shortsit ja luomaan taisteluhenkeä…
Peli eteni aina kolmanteen erään asti melko tasaisissa merkeissä, mutta viimeinen erä oli sitten Spedettärien hallintaa. 2 erää tuli taas lämmiteltyä, että sitten viimeisessä erässä oli täysi höyry koneessa. Pieni kenttä ja lipoonen parketti ei meitä häirinnyt, vaan 2 pistettä lähti kuin lähtikin matkalle kohti Pohjanmaata. Pelin jälkeen bussissa oli väsynyt, mutta onnellinen mursulauma. Kaikilla oli jo kova halu kotiin koppaan maate, joten TT&TA- pysähdyksen jälkeen ajauduttiin kotikonnuille noin klo 02:30 aikoihin kotikoordinaateista riippuen.
Viikonlopun pitkästä reissusta oli toivuttu ja oli aika tahkota jälleen YleX-cupia. Speden selvittyä kolmannelle kierrokselle Aulis oli arponut Happeen liiganaiset vastaan. Kotikenttäetu oli enemmän kuin tarpeen… Ennakkoluulottomasti ja hirvenkaatoluvat plakkarissa Spedettäret lähtivät Happeeta haastamaan. Sehän oli selvä, ettei hävittävää ollut! Ja hyvinhän me haastettiin. Noutaja toki tuli cupissa ja Happee jatkoi 3-2 voiton turvin neljännelle kierrokselle. Täytyyhän se sanoa, että pallonhallinta oli suurimmaksi osaksi Happeella, mutta maalit ne loppupeleissä ratkaisee ja Happee jatkoon ja kohti Keski-Suomea… Nooh… kokemusta tuli ja siitä oli hyvä jatkaa kohti omia sarjapelejä.
YleX-cup siis oli ja meni, samoin pikkufinaalista ei tarvinnut haaveilla, sillä siellä ei tänä vuonna nähty Spedettäriä. Oli siis palattava sorvin ääreen, sillä seuraavaksi vastaan asettui AFC Campus/AFC Turku/AFC whatever… Anyway… turkulaiset. Hansu oli ilmoittanut jo hyvissä ajoin olevansa muilla mailla vierahilla tukkakisoissa rullien ja lakkapullon kanssa, joten ilman ”AGREE” oli tultava toimeen. Toisin sanoen oli ensimmäisen kotipeli-viikonlopun aika!
Rookiet muisti, unohti tai ei halunnu muistaa, että tämä viikonloppu tulisi olemaan paljon muutakin pelkkää säbän pelaamista. Ja niinhän siinä kävi, että kirkkaan keltaiset ”ROOKIE” T-paidat heitettiin nenän eteen pelipalaverissa… Niitä sitten pidettiin päällä kuin parempaakin juhlatanttua; ylpeänä kantaen, ylimääräistä jännitystä kokien, kuka sen näkee sekä posket lievästä häpeästä punottaen, sillä väri kuitenkin keräisi katseita. Kaikki tämä kuitenkin ikimuistoista! Eikä siinä vielä kaikki; seuraavan päivän pelipalaverissa tulisi esittää runo Suurista ja Mahtavista pelaajista, joihin Rookiet eivät todellakaan vielä kuuluneet… Runot te olettekin jo ehtineet faneina lukea aikoja sitten…J Eikä siinä vielä kaikki, sillä pelaajaesittelyissä tuli noudattaa tarkoin suunniteltua koreografiaa, jonka Suuret ja Mahtavat pelaajat olivat suunnitelleet. Suurien ja Mahtavien pelaajien yllätykseksi/pettymykseksi Rookiet halusivat näyttää, ettei heitä niin vain komennella/pompotella ja suunnittelivat aivan oman koreografian muistaen kuitenkin kunnioittaa taisteluareenalla Suuria ja Mahtavia pelaajia!!
Peli itsessään oli tiukka ja molemmat joukkueet halusivat kiivaasti pisteitä. Ensimmäinen erä olikin lievää tunnustelua puolin ja toisin. Spedettäret olivat vielä vajaat 2 min. ennen pelin loppua kiinni kahdessa sarjapisteessä, mutta kuinkas kävikään… Spedelle kävi lähes tulkoon kuin Suomelle Ruotsia vastaan jäkiksessä… Noutaja tuli! Vastustaja tuli peliajan viime hetkillä tasoihin ja korjasi koko pistepotin jatkoajalla 6-5. Siinä oli Speden kauden ensimmäinen tappio käsissä. Pettyneitä pelaajia, sekavia ajatuksia, kasaantunutta kiukkua ja kysymyksiä ilman vastauksia. Kuinka meille näin kävi? Mehän oltiin voittamassa tää peli… Ei Ei Ei ja vielä kerran Ei! Pelaa aina viimeiseen vihellykseen asti!! No tosiasia oli nyt kuitenkin se, että häviö sarake heitti nollan nurkkaan ja ykkönen tilalle. Oli aika kasata kamat ja ajatukset huomista peliä varten…
Uusi päivä ja uudet haasteet. Nukutun yön jälkeen kaikki oli jättäny eilisen päivän historiaan ja oli aika suunnata kohti uusia seikkailuja. Se mitä tuleva päivä toisi tullessaan, sitä ei osannut yksikään Spedetär aavistaa… Valmennusporras sai myös oman osansa Rookie-paidoista ja ennen pelipalaverin virallisempaa osuutta Rookie-pelaajat lausuivat omat Tabermann-tuotoksensa. Vaivaa oli nähty; se kuului ja näkyi, Well Done! Spede oli ryhdistäytynyt eilisestä ja palasi jälleen voittojen tielle. Salba Raumalta kaatui selvin 8-2 numeroin. Telari oli liekeissä syntymäpäivänään ja teki sen vaatimattomaan tyyliinsä kruunaten päivän hattutempulla. Kauan ei hymy Spedettärien naamalla loistanut, sillä valmentaja Sami ilmoitti lopettamispäätöksestään ja se veti naamat vakaviksi. Elämä on kuitenkin valintoja… Spedettäret kiittää Samia noin viidestä säbäntäyteisestä kuukaudesta ja toivottaa hyviä kahvihetkiä jatkossakin! Ja muistuttaa, että kutsumattomille vieraille tarjotaan Gevaliaa…
Kahden tuplaviikonlopun jälkeen Spede-leirissä vietettiin vapaata viikonloppua. Harjoitukset jatkuivat Jaanan ja Peten johdolla panostaen laatuun. Kuvioita hiottiin, vapareita suunniteltiin lisää, huumoria viljeltiin ja säbästä nautittiin koko joukkueen voimin. Yhdessä siis mentiin joukkueena päädystä päätyyn! Katseet oli suunnattu jo tulevaan Classic-peliin Tampesterissa. Etukäteen sen tiedettiin olevan kova peli. Spede oli YleX-cupissa ottanut niskalenkin Classicista, mutta kosto olisi suloinen ja revanssi tuloillaan ja nyt oli kuitenkin kyse tärkeistä sarjapisteistä molempien joukkueiden kannalta. No joo, kyllähän me tiedettiin myös, että jonkun verran maajoukkuekokemusta oli tulossa vastaan ja joo me tiedettiin sekin, että Classicin peli pyörii lähinnä ed. kokemuksen ympärillä, samoin kuin joukkueen menestyskin tällä kaudella… Asetelmat siis olivat makoisat.
Pyhäinpäivän Spedettäret siis viettivät säbän merkeissä. Peli oli illalla, joten aamusta sai nukkua pitempään ja tankkauksen myös suorittaa kotopuolessa. Jälleen kerran tällä kaudella Spedettäret saivat kutsua itse itsensä pelaamaan, eikä pukukoppihässäkät unohtaneet meitä. No koppi saatiin ja kentälle löydettiin, hyvä niin! Valkku oli myös saanut uuden fläpin, joten sitä sitten fiilisteltiin menomatkalla. Mikäs sen hienompaa kuin tussin ensi kosketus juhlapäivänä…J. Kunhan vain muistaa huolehtia, ettei liian kuivalla tussilla ala hommiin… Ei meinaan toimi!
Peli itsessään eteni vuoro vedoin molempien hallitessa pelitapahtumia, mutta lopputulos 9-7 kuitenkin kotijoukkueelle. Harmittaa, isosti harmittaa, sillä ed. Classicin ketju pääsi juhlimaan läpi ottelun ja viimeisellä minuutilla Speden verkkoon upotettu rankkari ratkaisi pelin lopullisesti tamperelaisille. Kauden toinen tappio oli nähnyt iltahämärän… Ei muuta ku suihkun kautta kotipuoleen harjoittelemaan seuraavia pelejä ja voittoja varten.
Viikolla reenailtiin, askarreltiin kortti ja avattiin ääntä tulevaa viikonloppua varten. Sunnuntaina oli siis Isänpäivä ja liput salkoon sekä onnittelulaulut ilmoille! Spedettäret viettivät Isänpäivää osaksi Nokian suunnalla KRP:n vieraana. Aamupalat nautittiin Parkanossa maittavissa merkeissä ja siitä oli hyvä jatkaa päivää ja matkaa eteenpäin. Kaikki sujuikin siihen asti mukavasti, sitten hyydytettiin Spede-tytön hymyä… Tärkeä peli edessä senhän me kaikki tiesimme. Oli tärkeää saada lisää pisteitä, ettei tiputa kyydistä. Mutta niin kävi Spedelle kuin muillekin Nokialla siinä mennessä vierailulla olleille joukkueille. Turpiin tuli, että heilahti! Nokialaiset korjasivat pistepotin tiukan taistelun jälkeen 5-4. Oli siinäkin pelissä niin monenmoosta, mutta kuka niitä jaksaa vatvoa… Asia eikä lopputulos muutu siitä mihinkään ja Speden kolmas tappio sarjassa oli tosiasia. Kaikkia harmitti, luonnollisesti, mutta kuten sanottu joukkueena päädystä päätyyn! Se tässä joukkueessa onkin hienoa, että yhdessä mennään myötä- ja vastamäkeen ilman papin puheita… Sitoutumista joukkueelle kuitenkin! Arvostan!
Syyskaudella on vielä 3 kotipeliä jäljellä ennen joulutaukoa. Tärkeitä pelejä kaikki, sillä pisteitä pitää tulla, jos mielii keväthankilla alkuverkata… Aluksi mitellään Jeppiksen kanssa Pohjanmaan kuningattaruudesta, sitten hieman Karhua ja lopuksi pikku-e Kilpa-Veikkojen kanssa saapuu entiselle kotikentälle ennen joulun ja pukin tuloa!
Lopuksi jälleen pieni faktapläjäys aiheesta JOUKKUEHENKI! Tärkeää asiaa itse kullekin urheilusta enemmän tai vähemmän kiinnostuneelle…
JOUKKUEHENKI
Joukkue voi olla kiinteä kahdella tavalla:
1. Tehtävä à Joukkueen jäsenet sitoutuvat tehtävään.
2. Ympäristö à Joukkueen jäsenet viihtyvät yhdessä sosiaalisista syistä.
Hyvän joukkuehengen perustekijöitä mm.:
JOUKKUEHENKI EI OLE JOTAIN, JOKA SYTTYY TAI SYNTYY SATTUMALTA, VAAN SE ON JOUKKUEEN JÄSENTEN ANTAMAN PANOKSEN SUMMA!!
Urkkatalolla nähdään! ***Walrus ** |